Sunnuntaipäivän viettoa

Mä heräsin tänään 14 tunnin yöunilta. Flunssa oli sitten yön aikana saavuttanut meikäläisen ja nyt nokka tukossa täällä mennään. Yöllä satoi vettä ja ukkosti myöskin aika kovasti. Heräsin siihen joskus klo. 03:00 aikoihin, mutta olin niin väsynyt että uni vei mukanaan. Lähdettiin sitten puolen päivän aikoihin käymään Paulan ja Paulan perheen kanssa paikallisessa Anttilan ja Prisman sekoituksessa. Siellä on paljon halvempaan, kun näissä pienemmissä lähi marketeissa. 

Paikallinen supermarket!

Kaupasta tultua lähdin minä nautiskelemaan auringon paisteesta altaalle, jonka jälkeen vaihdoin altaan rantaan. Ranta ei ole kovin puhdas joten mereen en mennyt uimaan. Nautiskelin vain auringosta pyyhkeellä maaten ja toivoin rusketuksen tarttuvan.

Siellä rannalla oli sellanen paikallinen mies. Se mies tuijotteli siellä mua yhtä soittoa. Välillä se makas siellä rannalla meressä ja välillä tuli siihen mun lähettyville pyörimään hiekassa. Siinä vaiheessa mulle tuli lähtö, kun se mies tuijotteli siellä minua ja muita naisia ja hieroi alapäähänsä sitä hiekkaa. 

Rannalle lähtiessäni nolasin itseni täydellisesti. Ulko-ovesta ulos astuessani vastaani tuli asunnolla työskentelvä thaimaalainen mies joka iloisesti minua tervehti sanoen "hello"! Mitäpä muutakaan minä vastaisin, kun "Moi" ajatuksissani. Tuli sitten tervehdittyä sanoen "häpykarva" tai jotain vastaavaa. 

Taitaa tulla ukkonen. Vähän synkkeni ja jossain jyrähtelee. Ehkä kohta myös sataa. Jospa minä tästä lähtisin vaikka opettelemaan thaimaalaisia tervehdyksiä.

XoXo Christa

Pattayan koti

Mulla on täällä pattajalla ihan mukava oma pikku yksiö. Siellä on eurooppalainen keittiö, uudehko jääkaappi, aika mukavan kokoinen parveke, olohuone ja kylpyhuone. Mä laittelen siitä nyt vain tälläisen kuvasarjan. Kuvathan kertovat enemmän, kuin tuhat sanaa. :)

Koti talo!

Sisäänkäynti!

Ulko-ovi!

Parveke!

Keittiö!

"Makuuhuone!"

Kylpyhuone!

Naisen purkit ja purnukat!

XoXo Christa

Rauhallinen lauantai ilta Pattayalla ja 14 tunnin yöunet.

Heräsin eilen ensimmäisen kerran tuossa klo. 09:00. Väsymys oli kuitenkin niin suuri, että päätin jatkaa vielä unia. Lopulta nousin sängystä klo. 10:30. Tavarat kasaan ja naapurustoa tutkimaan. Kävelin Soi 5 katua pitkin rannalle ja se näyttikin ihan mukavalta.  Sinne meinaan mennä joku päivä (vaikkakin Tiiti sanoi saunassa, että koska olen jo niin ruskea valmiiksi, ei minun kuulemma tarvitse ruskettua enää yhtään. Teen siis 7 päivää viikossa töitä klo. 13-18). Takaisi tullessani törmäsin koulun rehtoriin Tommiin, joka antoi minulle salasanan nettiin mitä voisin käyttää viereisen rakennuksen altaalla. Siellä minä olen sitten istua nököttänyt. Tutustuin eilen täällä myös sosionomiopiskelija Paulaan, joka myöskin tekee täällä harjoittelua. Paulalla on mukana mies ja 2 lasta. Paulan tytöt ovat aivan ihania. Heidän kanssaan käytiin tänään syömässä ja illalla saunomassa ja uimassa. Ja muutenkin vietettiin päivää. Päivä oli täydellisen rauhallinen lauantaipäivä.

Saunan jälkeen tulin huoneeseeni. Söin nuudeleita ja join kupillisen appelsiinimehua. Juuri sopiva iltapala täällä.  Meinasin ensiksi, että lähden viereiseen viidakkoravintolaan syömään, mutta en sitten jaksanutkaan. Suunnittelin jo hetken, että menisin tuonne naapuritalon altaalle käymään netissä, mutta olin jo niin poikki (olihan kello täällä huimat 19:55), että uni tuli hyvin nopeasti.

Täällä oli kuulemma eilen ”kylmin” päivä pariin viikkoon. Täällä ei siis voi käyttää sanaa kylmä. Hyvin tarkenit hameessa ilman pitkähihasta ja silti tuppasit hikoilemaan. Tuuli mukavasti eikä aurinko paistanut täydeltä taivaalta. Oli siis pilvistä. Täällä on sadekausi vielä ja eilenkin päivällä satoi muutaman kerran.

Mun huoneessa on ilmastointi mutta uskalla sitä nyt käyttää kun sain kamalan räkä flunssan. Onneks mulla on sellanen ilmastointi ropeli siellä katossa, niin sillä pärjää ihan tosi hyvin. 

Suunniteltiin Paulan kanssa, että lähdetään käymään tänään hieman suuremmassa kaupassa vähän kauempana. Sieltä saa kaikkea tänne asuntoon, eikä kuulemma maksa paljoa. Ruokaa ja kaikkea. Paula tuleekin kohta tähän alas. Vien siis nyt koneen pois ja tulen takaisin tähän. Sitten taksiin ja menoksi. Palataan taas.

Aurinkoiset ja lämpöiset terveiset Pattayalta.

XoXo Christa

Pattaya Beibi!

Täällä sitä nyt vihdoin ollaan.

Lento sujui minun kohdalla jälleen kerran nukkuessa. Sen verran olin hereillä, että söin, mutta muuten kyllä uni maistui oikein makoisalta. Passintarkastuksen läpi, rinkka selkään (kyllä…rinkkani saapui kanssani ihme kyllä Bangkokkii saakka) ja meating point:ille etsimään kuljettajaa. Sieltä hän sitten löytyi nimilappu kädessä. Kuljettaja oli nuori thaimaalainen poika joka puhui huonoa englantia. Muutaman sanan hän yritti vaihtaa, mutta muuten matka meni musiikkia kuunnellen. Liikenne täällä on pikkuisen erilaista, kuin Suomessa. 130km/h vauhtia ja pujottelua ihmisten ohi. Pattayalle saavuttuamme en ollut uskoa silmiäni ihmispaljoudesta. Toisaalta olen tyytyväinen, että asuntoni ja koulu sijaitsee ihan pikkuisen sivummassa siitä ihmispaljoudesta.

Asunnolle saavuttuani Tiiti (koulun opettaja) oli minua ulkona vastassa. Siinä sitten tutustuin heti kahteen suomalaiseen naapuriin, jotka lupasivat katsoa perääni ja pitää musta huolta. Sitten ei muuta, kun tavarat sisälle ja koululle kierrokselle. Koululla tutustuin kahteen muuhun harjoittelijaan jotka lähtevät kotiin lauantaina sekä Paulaan, joka on myös sosionomi opiskelija ja harjoittelussa kanssani 3 kuukautta. Tytöt olivat kaikki tosi mukavia ja ilmoittivatkin minulle, että tänään lähdetään ulos. Onneksi olin nukkunut lentokoneessa joten ei muuta kun vaatteiden vaihtoon ja ulos. Suihkussa olisin toki halunnut käydä, mutta kun en saanut suihkusta tulemaan vettä. Käytin sitten käsisuihkua vartaloni pesuun. Pääventtiili oli kuulemma kiinni. Sen takia se ei toiminut. Onneksi Tiiti ja Tommi (Tiitin mies joka on koulun rehtori) auttoivat minua. Lisäksihän tässä asunnossa on nettiyhteys. Yhteys toki toimii laittamalla piuha seinään. Noh arvatkaapas käykö tuo piuha tähän minun Mac:iin? No eipä tietenkään käy. Sonja (toinen niistä pois lähtevistä harjottelijoista) sanoi, että Tommi voisi viedä minut johonkin liikkeeseen mistä saisin välikappaleen.

Kotikatu!

Parveke näkymät!

Sitten tuli ulos lähdön aika. Ei muuta kun taksiin ja Walking Streetille. Ensimmäinen etappi oli suomalainen karaokebaari. Täällä on sellaista breezerin tapaista juomaa. Maksaa kaupassa n. 50 bhathia??? Eli muutaman sentin päälle euron pullo. Oikein hyvää. Sitä nautiskeltiin siinä ja join mä yhden oluenkin (hyi!).

Walking Street!

Walking Street!

Sitten minut vietiin ensimmäiseen paikalliseen baariin. Noh…hetken ympärille katsoessani tajusin, että olimme baarin ainoat naisasiakkaat. Baarissa thaimaalaiset tytöt tanssivat yläosattomissa tai vaatteet päällä. Lisäksi siellä oli show. 4 tyttöä tanssi tangoilla. Siitä täytyy sanoa, että oli kyllä hienon näköistä. On uskomatonta miten ne tytöt taipuu sellaisiin asentoihin ja vielä pysyvät siellä tangolla. Seuraavat kohteet vaihtelivat. Oli erilaisia baareja joissa jokainen naistyöntekijä oli enemmän tai vähemmän vähissä vaatteissa. Kunnes sitten minut vietiin taas uuteen baariin. Tällä kertaa sisälle astuessani vastassa oli alastomia naisia jotka nuolivat toisiaan kilpaa. Sieltä lähdimme ulos ennen kuin olimme edes kunnolla kerinneet istuutua. Sitten ei muuta kun klubille tanssimaan. Siellä oli ihan huisin hauskaa. Tai kävimme kahdella eli klubilla. Tanssittua tuli hurjan paljon.

Illan päätteeksi nappasimme taksin, kun vettä tuli niin rankasti. Taksi joutui yhdeltä reitiltä kääntymään takaisinkin, kun vettä oli tiellä niin valtavasti. Minkä onkaan tämän reissun lopputulos? Entistä kipeämpi kurkku. 

Vähän jos tulvii!

Suurimmaksi osaksi illan aikana minua ja meitä luultiin venäläisiksi. Sonja kertoikin minulle, että tuolla kannattaa tehdä heti selväksi ettei ole venäläinen. Venäläisille täällä on ihan eri hinnat ja niitä kohdellaan paljon töykeämmin. Lisäksi eilisen yön aikana kyllä huomasi, että tämä kaupunki on kyllä tarkoitettu pelkästään miehille. Miehille täällä on jos jonkun näköistä, kokoista, mallista ja ties mitä naista.

Onneksi ulkona on pilvistä, niin menee tämä päivä aika pitkälti varmaan sängyssä nukkuen ja findrexiniä juoden. Kaupassa meinaan käydä ostamassa jotain hyvää ja syödä tuossa viereisessä viidakko ravintolassa. Siellä on kuulemma halpaa ja hyvää ruokaa. Viidakkoravintolan siitä tekee se, että se näyttää aivan viidakon keskellä olevalta ravintolalta. Siellä käydään myös koulupäivänä syömässä.

Minä lähden nyt Paulan ja tyttöjen kanssa kävelemään ja katselemaan mitä täältä löytyy. Palataan taas kun on jotain kerrottavaa. :)

Xo Xo Christa

Kööpenhamina!

Riikasta lähdettiin hieman isommalla koneella, kun millä Helsingistä Riikaan lennettiin. Kone ei ollut läheskään täysi ja sain istuakin rivilläni yksin. Ei muuta kun jalat penkille ja ikkunasta ihailemaan kaunista maisemaa.

Tällä lennolla en sitten saanutkaan millään unta. Lento oli kuitenkin lyhyt ja ennen kuin huomasinkaan, olimme jo laskeutumassa Laskeutuminen oli yhtä rynkytystä. Mahanpohjasta otti enemmän kuin Linnanmäen vuoristoradassa koskaan. Kyllä siellä oli yhden sun toisenkin kanssa matkustajan katseet aika totisia. Onneksi kuitenkin kone laskeutui maan kamaralle turvallisesti. Bongasin mun rinkankin lentokoneen ikkunasta. Se on siis tullut kanssani ainakin Kööpenhaminaan asti. Siellä se köllötti hihnalla ja nätisti sitä käsiteltiin. :D

Sitten olikin aika etsiä lähtöportti, josta lento kohti Bangkokkia lähtisi. Se löytyi taululta nopeasti ja sitten tulikin vastaan ilmoitus missä kerrottiin kävelymatkan lähtöportille kestävän 11 minuuttia. Hetken mietin voiko se olla mahdollista, mutta kyllä vain. Köpiksen kenttä voisikin olla enemmin todella suuri kauppakeskus, kun mikään lentokenttä. Siellä oli yhtä sun toista vaateliikettä ja pikku putiikkia toinen toistensa perään. Kerkesin jo miettiä loppuvatko ne koskaan, kunnes eteeni avautui suuri kaksi kerroksinen H&M. Hetki piti hieraista silmiä ja miettiä missä oikein olin. Jatkoin kuitenkin kävelyä ja saavuin lähtöportilleni viimein. Kävelin jopa reissun ensimmäisen oikean passintarkastuksen läpi. Ainoan miinuksen kentälle annan…En löytänyt mistään salasanatonta internetyhteyttä. Meinasi tulla tylsää konetta odotellessa.

Jotenkin vieläkään en oikein osaa uskoa, että olen yhden lennon päässä siitä ihanasta maasta jonne olen unelmoinut pääseväni uudestaan vuoden 2010 jälkeen, jolloin kävin siellä ensimmäistä kertaa. Onko tämä matka tosi?

Ainiin… Vallan unohdin kertoa, että en saanut selvitettyä mihin edellisessä tekstissä kertomani 3 vanhemman pariskunnan seurue oli menossa. Jättivät minut yksin odottelemaan Kööpenhaminaan lähtevää konetta ja nousivat itse Vilnaan menevään koneeseen. On taidettu katsella liikaa Salattuja Elämiä. :D

Minulla on nälkä. Kamala nälkä. Eikä täällä oikein ole mitään kunnon ruoka paikkaa. Toivottavasti saan koneessa melkeinpä heti ruokaa tai muuten musta saattaa tulla kiukkuinen. Äiti tietää miten homma menee. :D

XoXo Christa

Riika!

Terkkuja Riikasta... Sydämentykytyksiltä ei täälläkään vältytty. Lentokoneen kapteeni ilmoittaa sujuvasti englannisi että on aika ruveta laskeutumaan ja kiittää. Alan katselemaan ikkunasta ulos. Ei muuta kun merta silmän kantamattomiin. Ja kone sen kun jatkaa laskeutumistaan. Hetken aikaa siinä sitten piti miettiä, että kuulinko kuulutuksen täysin oikein. Olinhan ollut sentään untenmailla koko lennon ajan. En tiedä mikä noissa lennoissa on. Ne on mulle kamalan helppoja, kun nukahdan heti kun kone on noussut ja yleensä nukun koko lennon ajan. Kuitenkin... Koneen laskeuduttua turvallisesti maan pinnalle, kun sitä vihdoin ja viimein tuli näkyviin, lähidin etsimään tiskiä missä saisin uuden Boarding passin. Noh... mies tiskillä oli sitten ihan pihalla. Kyseli onko mulla mitään lennon numeroa, eikä löytänyt millään mun lentoa koneelta. Lippukin tuotta tuskaan, koska se oli tottakai suomeksi. No lopulta se sitten löytyi. Annetaan anteeksi, koska olihan mies oikein mukavan näkönen. Ilmassa saattoi olla pientä flirttiä. Hihi ;) 

Lopulta pääsin porttini luo ja hain matkaan todella herkullisen sämpylän ja jotain paikallista limua. Tai en tiiä mitä toi oli. Enemmänkin maistui kivennäisvedelle mihin olis lisätty mehua. Mutta hyvää oli ja massu on nyt täysi. 

Mä oon ehkä vaan vähän huolissani tästä mun olosta. Pahenee vaan. Nyt särkee päätä ja poskionteloja ja kurkkukipukaan ei tunnu hellittävän. Nenäkin menee uhkaavasti koko ajan tukkeeseen. Ei muuten, mutta tottakai mä pakkasin kaikki särkylääkkeet rinkkaan ja rinkka on ties missä. Toivottavasti kohta ainakin samassa koneessa missä minä. 

Täällä Riikassa mun kanssa matkustaa sellanen 6 hengen seurue. Seurue koostuu 3 pariskunnasta ja iältään ne on varmasti sellasita 50-65 luokkaa. Mukavaa savon murretta ne vääntää ja niillä näyttää olevan oikein mukavaa. En tiedä minne ne on menossa, mutta samoilla lennoilla ne näyttää mun kanssa matkustavan. Aion ottaa kohta selvää. Meen juttelemaan. Sitähän sanotaan, että savolaiset on lepposia. Ja mussahan virtaa ruotsalaisen ja suomalaisen veren lisäksi myös savolaista verta. Kiitos äidin. :)

Vielä pitäis odottaa sellainen 50 minuuttia niin pääsis siirtymään koneeseen. Voisin kirjotella teille jotain Kööppenhaminan kentältä. Siellä taitaa ihmisiä riittää. Onhan se kävijämäärältään Pohjois-Euroopan vilkkain kenttä.

Pusuja muruset ja kaikki muutkin. Mulla on nyt hyvä fiilis ja odotan innolla pääsyä perille. 
Ikävä on tottakai jo nyt kova. <3


XoXo Christa

Nyt hihnalle laukku...

... ja viimeinen kuppi naamaan!

Täällä sitä istutaan Helsinki-Vantaan lentokentällä terminaali 1 kahviossa ja katsellaan ulos sumuista lentokenttää. Lähtiessä tuli hieman kiire. Olin ajatellut jotenkin hyvin hyvin väärin ja ollut sitä mieltä, että riittää kun lähdetään ajamaan kentälle 12:30. No eihän se ihan meinannut riittää. Olisi pitänyt lähteä tuntia aikaisemmin. Isi vanhana rallikuskina sitten vähän reippaammin puotti tulemaan ja kerkesin kun kerkesinkin ajoissa kentälle. Halaukset ja vilkutukset äitille ja isille ja sitten ei muuta kun portille odottelemaan koneen lähtöä. Kyllä on haikeat fiilikset. Itkettää mutta silti olen niin kamalan innoissani, että ihan kädet ja jalat tärisee. Tai taidan minä koko tyttö täristä. :) Tästä se suuri seikkailu nyt sitten alkaa. 

Nyt alkaa näköjään tuohon koneeseen nousu. Ei muuta kun hei hei Suomi. Thaimaa...täältä tullaan.

XoXo Christa

Pakkaamista...Stressi...Lisää pakkaamista...Ahdistus!

APUAA!!!

Minkä ihmeen takia kaikki on aina jätettävä viime tippaan? Minkä takia tätä pakkaamista ei voinut aloittaa jo viime viikolla? Miksei sitä koskaan opi? Noh ehkä tämä tästä. Olen tänään kiertänyt kauppoja viimisten hankintojen perässä. Nyt uupuu enää muutama pikku juttu ja sitten olisin valmis lähtemään. Kasasin tänään kaikki tavarat sohvalle ja olohuoneen pöydälle ja kauhistuin, kuinka ihmeessä saan tuon kaiken tavaramäärän mahtumaan rinkkaan. Päätin kuitenkin ottaa mukaan lentolaukun, johon voin sitten laittaa muutaman vaatekappaleen ja alusvaatteet sekä bikinit, jos käykin niin ikävästi, että laukku ei saavukkaan perille kanssani samaan aikaan. Lentolaukun jätän melkein tyhjäksi, jotta voin sinne sitten takaisin tullessani pakata tuliaisia. :)

Mä niin meinaan saada noi mahtumaan tohon rinkkaan helposti!

Moni on sanonut mille, että turhaan otan vaatetta noin paljon mukaan, kun ei siellä mikään maksa mitään. Ei varmasti maksakkaan mutta nuo on mun vaatteita ja noita haluan siellä käyttää. Olen kuulkaas jo ottanut suurimman osan vaatteista poiskin. :)

Sitte mun äiti sano mulle, että mun on ehdottomasti otettava lääkkeitä mukaan sinne. Kuten muun muassa maitohappobakteereita, särkylääkettä, imodiumia, osmosalia ja tottakai myös laastareita. Jostain kumman syystä en kyllä yhtään ihmettele miksi äiti käski ottaa nuo kaikki mukaan. Minulle kun sattuu ja tapahtuu yhtenään kaiken laista. :)

Tässä sitä ollaan ja näillä mennään. Toivotaan nyt kuitenkin, ettei mitään satu. Oon kyllä niin into piukeana lähdöstä, etten meinaa housuissa pysyä. Moni on minulta kysynyt jännittääkö. Olen reippaasti vastannut, että ei vielä. Jos minulta nyt kysyttäisiin jännittääkö, niin en miettisi hetkeäkään vastatessani...KYLLÄ! NYT JÄNNITTÄÄ!

Käyn nyt lakkaamaan kynsiä ja syömään äitin tekemää kaalilaatikkoa mitä mun jää hirrrvvveeeee ikävä. <3

Kivaa syksyistä päivää kaikille!

XoXo Christa