Täällä sitä nyt vihdoin ollaan.
Lento sujui minun kohdalla jälleen
kerran nukkuessa. Sen verran olin hereillä, että söin, mutta muuten kyllä uni
maistui oikein makoisalta. Passintarkastuksen läpi, rinkka selkään
(kyllä…rinkkani saapui kanssani ihme kyllä Bangkokkii saakka) ja meating
point:ille etsimään kuljettajaa. Sieltä hän sitten löytyi nimilappu kädessä.
Kuljettaja oli nuori thaimaalainen poika joka puhui huonoa englantia. Muutaman
sanan hän yritti vaihtaa, mutta muuten matka meni musiikkia kuunnellen.
Liikenne täällä on pikkuisen erilaista, kuin Suomessa. 130km/h vauhtia ja
pujottelua ihmisten ohi. Pattayalle saavuttuamme en ollut uskoa silmiäni
ihmispaljoudesta. Toisaalta olen tyytyväinen, että asuntoni ja koulu sijaitsee
ihan pikkuisen sivummassa siitä ihmispaljoudesta.
Asunnolle saavuttuani Tiiti (koulun
opettaja) oli minua ulkona vastassa. Siinä sitten tutustuin heti kahteen
suomalaiseen naapuriin, jotka lupasivat katsoa perääni ja pitää musta huolta.
Sitten ei muuta, kun tavarat sisälle ja koululle kierrokselle. Koululla
tutustuin kahteen muuhun harjoittelijaan jotka lähtevät kotiin lauantaina sekä
Paulaan, joka on myös sosionomi opiskelija ja harjoittelussa kanssani 3
kuukautta. Tytöt olivat kaikki tosi mukavia ja ilmoittivatkin minulle, että
tänään lähdetään ulos. Onneksi olin nukkunut lentokoneessa joten ei muuta kun
vaatteiden vaihtoon ja ulos. Suihkussa olisin toki halunnut käydä, mutta kun en
saanut suihkusta tulemaan vettä. Käytin sitten käsisuihkua vartaloni pesuun.
Pääventtiili oli kuulemma kiinni. Sen takia se ei toiminut. Onneksi Tiiti ja
Tommi (Tiitin mies joka on koulun rehtori) auttoivat minua. Lisäksihän tässä
asunnossa on nettiyhteys. Yhteys toki toimii laittamalla piuha seinään. Noh
arvatkaapas käykö tuo piuha tähän minun Mac:iin? No eipä tietenkään käy. Sonja
(toinen niistä pois lähtevistä harjottelijoista) sanoi, että Tommi voisi viedä
minut johonkin liikkeeseen mistä saisin välikappaleen.
Kotikatu!
Parveke näkymät!
Sitten tuli ulos lähdön aika. Ei muuta
kun taksiin ja Walking Streetille. Ensimmäinen etappi oli suomalainen
karaokebaari. Täällä on sellaista breezerin tapaista juomaa. Maksaa kaupassa n.
50 bhathia??? Eli muutaman sentin päälle euron pullo. Oikein hyvää. Sitä
nautiskeltiin siinä ja join mä yhden oluenkin (hyi!).
Walking Street!
Walking Street!
Sitten minut vietiin ensimmäiseen
paikalliseen baariin. Noh…hetken ympärille katsoessani tajusin, että olimme
baarin ainoat naisasiakkaat. Baarissa thaimaalaiset tytöt tanssivat
yläosattomissa tai vaatteet päällä. Lisäksi siellä oli show. 4 tyttöä tanssi
tangoilla. Siitä täytyy sanoa, että oli kyllä hienon näköistä. On uskomatonta
miten ne tytöt taipuu sellaisiin asentoihin ja vielä pysyvät siellä tangolla.
Seuraavat kohteet vaihtelivat. Oli erilaisia baareja joissa jokainen
naistyöntekijä oli enemmän tai vähemmän vähissä vaatteissa. Kunnes sitten minut
vietiin taas uuteen baariin. Tällä kertaa sisälle astuessani vastassa oli
alastomia naisia jotka nuolivat toisiaan kilpaa. Sieltä lähdimme ulos ennen
kuin olimme edes kunnolla kerinneet istuutua. Sitten ei muuta kun klubille
tanssimaan. Siellä oli ihan huisin hauskaa. Tai kävimme kahdella eli klubilla.
Tanssittua tuli hurjan paljon.
Illan päätteeksi nappasimme taksin, kun
vettä tuli niin rankasti. Taksi joutui yhdeltä reitiltä kääntymään takaisinkin,
kun vettä oli tiellä niin valtavasti. Minkä onkaan tämän reissun lopputulos?
Entistä kipeämpi kurkku.
Vähän jos tulvii!
Suurimmaksi osaksi illan aikana minua ja meitä
luultiin venäläisiksi. Sonja kertoikin minulle, että tuolla kannattaa tehdä
heti selväksi ettei ole venäläinen. Venäläisille täällä on ihan eri hinnat ja
niitä kohdellaan paljon töykeämmin. Lisäksi eilisen yön aikana kyllä huomasi,
että tämä kaupunki on kyllä tarkoitettu pelkästään miehille. Miehille täällä on
jos jonkun näköistä, kokoista, mallista ja ties mitä naista.
Onneksi ulkona on pilvistä, niin menee
tämä päivä aika pitkälti varmaan sängyssä nukkuen ja findrexiniä juoden.
Kaupassa meinaan käydä ostamassa jotain hyvää ja syödä tuossa viereisessä
viidakko ravintolassa. Siellä on kuulemma halpaa ja hyvää ruokaa.
Viidakkoravintolan siitä tekee se, että se näyttää aivan viidakon keskellä
olevalta ravintolalta. Siellä käydään myös koulupäivänä syömässä.
Minä lähden nyt Paulan ja tyttöjen kanssa kävelemään ja katselemaan mitä täältä löytyy. Palataan taas kun on jotain kerrottavaa. :)
Xo Xo Christa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti