Loy Krathong!

Loy Krathong on Thaimaassa vuosittain vietettävä valon juhla. Juhlan perinne on noin 700 vuotta vanha. Juhlaa vietetään sadekauden päättymisen aikaan veden hengen kunniaksi. Tällöin veden henkeä kiitetään saaduista sateista ja riisisadoista. Alkujaan Loy Krathong on hindulaisperäinen juhla, jossa veden jumalattarelta pyydetään anteeksi vesien saastuttamista.

Juhlassa miljoonat ihmiset ympäri Thaimaata lähettävät kelluvia kynttilälauttoja jokiin ja kanaviin. Täten he osoittavat kunnioitusta veden jumalattarelle Mae Khongkhalle.

Thaimaan pohjoisosassa sijaitsevassa Chiang Maissa juhlaan yhdistyy Yi Peng-perinne, missä öistä tummaa taivasta vasten kohoaa tuhansia kynttilälyhtyjä.

Me vietettiin Loy Krathongia keskiviikkona Juvakoiden ja Puuruloiden perheen kanssa syöden mahtava illallinen vietnamilaisessa ravintolassa nimeltään Le Saigon. Ravintola sijaitsee aivan kotimme lähettyvillä ja sieltä avautuu upeat näköalat kerroksessta 22. Ruoka oli todella hyvää.

Ilta oli todella mukava. Kuvista kiitos kuuluu Puurulan perheelle ja erityisesti Inkalle, joka niitä jaksoi räpsiä.

XoXo Christa

Lukkiutunut avainlukulista!

”Avainlukulista lukittu. Turvallisuussyistä käy henkilökohtaisesti lähimmässä osuuspankissa saadaksesi avainlukulistan jälleen käyttöösi.”

Tästä tekstistä se alamäki alkoi. Sain sitten huolimattoman lukemisen takia avainlukulistani lukittiu. Vuokran maksu lähenee ja lennot Phukettiinkin pitäisi saada tilattua. Äiti lähti sitten käymään Huutjärven osuuspankissa kysymään, että miten toimia. Jyrkkä kieltävä vastaus tuli. Minun täytyisi lähteä käymään Bangkokin konsulaatissa. Näin saisin Asian hoidettua. Tämä veisi vaivaa ja maksaisikin jonkun verran. Tähän en suostunut. Muistin, että olin kirjoittanut ennen lähtöäni valtakirjan, jossa valtuutin vanhempani hoitamaan asioitani minun ollessa täällä. Ilmoitin asiasta äidille ja äiti lähti uudestaan Huutjärven osuuspankkiin. Myöskään valtakirjan kanssa avainlukulistaa ei herunut. Nyt oli isin vuoro yrittää. Hän suuntasi töistä Porvoon osuuspankkiin, jossa on töissä tuttu virkailija. Virkailija olisi antanut avainlukulistan, mutta ei voinut, koska en ollut Porvoon vaan Kotkan osuuspankin asiakas. Isin yrittäessä hoitaa asiaa Porvoossa, oli äiti yrittänyt soittaa Kotkan konttoriin. Puhelu oli kuitenkin ohjautunut Kouvolan osuuspankin konttoriin. Siellä ystävällinen virkailija oli ruvennut ensitöikseen selvittämään miten minulle saataisiin uusi avainlukulista. Oli ottanut tietoni ja puhelinnumeroni ylös. Monen pettymyksen jälkeen, olin jo menettänyt toivoni, enkä ollut uskoa korviani äitini soittaessa minulle. Nyt täytyi enää vain odottaa, että virkailija soittaisi joko minulle tai äidilleni.

Päivä vaihtui maanantaista tiistaihin, eikä soittoa kuulunut. Äiti varasi ajan Kotkan osuuspankkiin perjantaiksi. Jos joku siellä muistaisi äidin, kun siellä niin useasti asioimme. Myös isi alkoi soittamaan ja kysymään asiasta. Joka puolelta sateli jyrkkiä “ei onnistu” vastauksia. Lopulta monen yrittämän jälkeen pääsin itse soittamaan pankkiin. Tälläkin kertaa vastaus oli “ei onnistu”. Jos minulla olisi Kotkan konttorissa joku tuttu, joka tunnistaisi minut, onnistuisi avainlukulistan avaaminen. Mutta kun tuttuja ei ole. Kirjoitin sitten facebookin, että olisiko kenelläkään tuttuja osuuspankissa. Entinen työkaveri ilmottautui ja kertoi hänen äitinsä olevan siellä töissä. Monien kyyneltän ja kiukkuilujen jälkeen, näkyi tunnelin päässä jälleen valoa. Jälleen oli nostettava peukut pystyyn, että Sariannen äiti voisi auttaa minua. Ei autanut muu, kuin odottaa seuraavaan päivään, että asiaan saisi taas jotain selkoa.

Aikani sängyssä flunssan kourissa pyöriessäni mieleeni juolahti, että multahan löytyy tuttu kaveri Op Pohjolasta, joka varmasti tunnistaa mut. Ei muuta, pyytämään Juha-Matilta apua. Juha-Matti lupautu ystävällisesti auttamaan. Ei muuta kun silmät kiinni ja odottamaan seuraavaan aamuun, että pankit aukeavat. Jännitys tiivistyy, kun viiminen oljenkorsi lähtee käyttöön.

Uusi aamu vaihtui päivään ja kellon lyödessä Thaimaassa kaksi löi se Suomessa yhdeksän. Oli siis aika soittaa pankkiin. Puhelimeni ei vieläkään suostunut yhdistämään puhelua Kotkan konttoriin. Oli siis jälleen soitettava asiakaspalveluun. Siellä puhelimeen vastasi ystävällinen nainen, joka kertoi yrittävänsä soittaa Juha-Matille. Juha-Matti ei vastannut, joten jätti virkailija hänelle soittopyynnön. Juha-Matti ei kuitenkaan soittopyyntöä ollut saanut. Minä sitten kuuden maissa tätä aikaa yritin uudestaan soittaa Kotkan konttoriin. Edelleenkään puhelu ei yhdistynyt. Seuraavaksi kokeiltiin vaihdetta. Siellä vastasi täysin pihalla oleva herra. Selitin tilanteen ja häin vain hoki, että soittopyyntö oli lähetetty. Yritin neljä kertaa pyytää puhelinnumeroa johon Juha-Matin pitäisi soittaa. Neljännen kysymisen jälkeen herran antoi minulle numeron. Muuten hyvä, mutta numero oli minun omani. Totesin herralle hieman närkästyneenä, että tarvitsisin tähän nyt jonkun virkailijan, joka alkaisi hoitamaan asiaa. Lopulta hän suostui yhdistämään minut Kotkan konttoriin. Siellä ei kuitenkaan vastattu ja herra jätti Kotkan konttorille soittopyynnön. Täällä juhlittii sadonkorjuu juhlaa eli Loy Krathongia ja lähdettiinkin sitten Juvakan ja Puuruloiden perheen kanssa syömään. Kotiin tultuani Juha-Matti soitti minulle ja kertoi, että avainlukulista on nyt avattu. Ilman hänen apuaan en olisi saanut avainlukulistaa auki vasta kun Suomessa. Suuri kiitos Juha-Matille!

Tää kaikki oli todella hermoja raastavaa ja äärettömän mutkikasta. En uskonut, että saisin listaa auki, mutta onneksi en luovuttanut. Kova yrittäminen palkittiin tällä kertaa.

XoXo Christa 

Nong Nooch Tropical Garden!

Lauantai aamu alkoi pilvisenä ja päätimmekin suunnata Nong Noochin trooppiseen puistoon. Puistossa oli kaiken laista nähtävää. Aloitimme puistomatkamme Children play zoo:sta. Siellä oli kaiken laista eläintä ja osa niistä kulkikin ihmisten seassa vapaana. Tulihan siellä tiikerikin nähtyä. Oli vaan häkissään. 

Puistossa oli myös elefantteja, joiden kanssa pääsi kävelemään puistoalueelle. Tähän en itse lähtenyt. Päätimme kulkea jalan tutkaillen puiston antimia. Puistossa oli siis kaikenlaista. Mammuttipatsaista palmuihin ja elefanteista tiikereihin ja kaikkea siltä väliltä. Minä olin vain alkanut voimaan aamulla hieman huonosti ja kävely tuntui hieman raskaalta. Puistossa kuitenkin oli niin paljon nähtävää, ettei väsymyksen halunnut antaa painaa.

Hanna, minä ja Kaisa. Tässä on tytöt, 

kenen nimet sekoitan koko ajan.

Lapsi on terve, kun se leikkii!

Olimme kerinneet jonkun tovin puistossa kierrellä, kun sade yllätti meidät. Mikä ihana syy mennä syömään. Tuttuun ja turvalliseen länsimaalaiseen tapaan pastaa tuli tilattua. Oli kyllä hyvää. Syömisen jälkeen suuntasimme takaisin puistoon kiertelemään. Tällä kertaa päätimme ottaa suunnaksi French Gardenin, Stone Hengen ja butterfly Hill:in.

Siitä vain lankulle!

Kello alkoi lähentyä kahta ja päätimme suunnata katsomaan Thai kulttuuri showta. Show oli hieno ja piti sisällään laulua, tanssia, pukuloistoa, thaiboxingia ja rumpujen soittoa. Show huipentui taisteluun, jossa elefantitkin olivat mukana.

Shown jälkeen menimme katsomaan elefantti showta. Elefantteja monta ja yksi yritti koko ajan tulla ottamaan jaloissamme ollutta pulloa. Kovasti siinä sitten väistelimme kärsää. Naurua riitti. Ja täytyihän meidän totta kai istua eturivissä. Se kannatti, koska kesken shown meidät haettiin yleisön joukosta ja vietiin estradille. Siellä norsu kietoi kärsänsä ympärilleni ja nosti minut hampaalleen istumaan. Siinä sitten me kaikki kolme (minä, Hanna ja Kaisa) ratsastettiin jokainen omilla norsuillamme. Jännittävää oli kerta kaikkiaan.

Tässä minä heitän vähän tikkaa!

Ja tässä minä polen vähän pyörällä!

Tässä vähän maalaillaan!

Kohti yläilmoja!

Eipä oo ihan hetkeen tullu istuttua norsun hampaalla!

Tässä heitellään koripalloa!

Istuskelun vuoro!

Shown loputtua päätimme lähteä kotiin. Totta kai matkan varrelta löytyi tiikeri. Keräsin rohkeuteni ja maksoin 100 THB eli noin 2,5 euroa ja pääsin kuvaan tiikerin kanssa. Myönnetään että tiikerin murina jalat tutisemaan ja sydämen hakkaamaan. Kyllä se niin kovasti jännitti, että kädet tärisivät, kun pääsin turvallisen etäisyyden päähän tiikeristä.

Jänskättää!

Reissu oli mahtava kokemus. Ja jää varmasti mieleen kaikkine kommelluksineen. Naurua ei tältäkään reissulta puuttunut. Ääni käheänä suuntasimme kohti kotia ja nyt täällä podetaan flunssaa. Mutta kyllä kannatti käydä.

XoXo Christa