Siam Park!

Heräsin uuteen aamun jo kello 06:00 jälkeen. Hiljaa yritin hiipiä parvekkeelle katsomaan auringon nousua ja Bangkokin aamuruuhkaa. Paula oli herännyt myös ja tullut keittiöön sillä välin, kun minä istuskelin parvekkeella. Päätin sitten tulla hakemaan sisältä kuulokkeet ja Paula käyttikin tilaisuuden hyväksi ja huikkasi ”Böö” keittiöstä. No hyvä ettei tullut pissi housuun, kun säikähdin niin älyttömästi. Kaikkien noustua lauloimme Taikalle syntymäpäivä onnittelut ja annoimme lahjat. Taika on siis Paulan ja Tommin nuorin tytär ja täytti 4 vuotta. Tulimme Bangkokiin juhlimaan hänen syntymäpäiväänsä. Tämän jälkeen suuntasimme aamupalalle syömään mahat täyteen maittavaa aamiaista. Aurinko oli noussut jo mukavasti meidän syödessä aamupalaa alhaalla. Näin ollen ei muuta kun bikinit päälle ja altaalle nauttimaan aamuauringosta.

Anskun ja Tomin myös herättyä, söimme Taikan syntymäpäivien kunniaksi kakkua ja lähdimme kohti Siam Park puistoa. Kaku oli niin taivaallisen hyvää, etten täällä ole saanut vielä kertaakaan mitään noin hyvää.

Siam Park puisto on suuri vesi-/huvipuisto. Matka nyt ei kuitenkaan mennyt ihan niin kuin elokuvissa. Ruuhka oli taas kiitettävän kokoinen ja kuskimme ei lopuksi edes tiennyt missä koko puisto sijaitsee. Suht kivuttomasti pääsimme kuitenkin perille, kuskin kysyessä vain kahdesti neuvoja. Ongelmat eivät suinkaan loppuneet siihen. Liput vesipuisto alueelle maksoi aikuisilta 320 THB eli noin 8 €. Taksi kuljettajamme ohjasi meidät tietävän oloisesti ensiksi yhteen toimistoon. Siellä meille kerrottiin, että liput oli ostettava sisääntulon luona olevalta tiskiltä. Sinne päästyämme hauskuus vasta alkoi. Lippuja ostaessamme Tomppa kysyi virkailijalta onko alueella ravintolaa, virkailija vastasi hymyillen ”No. No lestolant.”. Virkailija kertoi meille, että alueella ei ole ollenkaan ruoka mahdollisuuksia. Jos haluaisimme syödä, olisi meidän ostettava toinen lippu, mikä maksaisi aikuisilta 720 THB (18,10€) ja lapsilta 620 THB (15,60€). Kysyin vielä, että jos menemme vesipuistoon, niin emme siis pysty ollenkaan syömään siellä, johon nainen totesi ”No. No food”. Tässä vaiheessa alkoi huumori loppumaan ja pinna kiristymään aika lailla. Pojat lähtivät kysymään meille taksia, ja olimme viittä vaille valmiit luovuttamaan ja lähtemään pois. Otin kuitenkin tiskiltä kartan ja aloin tutkailla sitä Anskun kanssa. Löysimme kartasta monta ruokapaikka kohtaa. Paula menikin sitten kysymään myyjältä, että mitä ne olivat. Myyjä tähän hymyille kertoi, että ne olivat kauppoja, mistä pystyi ostamaan ruokaa. Ihan totta. Hetkeä aikaisemmin siellä ei ollut ruokaa ollenkaan ja nyt löytyi oikein kauppoja mistä ruokaa pystyi ostamaan. Sanoimme naiselle, että otamme liput, johon nainen totesi, että liput ostetaan eri tiskiltä. Tämä nainen kun vain laittoi paperilapulle lukumäärän, monta lippua tarvitsisimme. Luoja mitä juoksuttamista edes takaisin.

Saimme kuitenkin lopulta liput ja suuntasimme sisälle puistoon. Eipä tarvinnut kävellä kuin hetki, kun edessämme luki ”Restaurant”. Niin eihän täällä pitänyt olla ravintoloita. Menimme sisään ja huomasimme siellä olevan seisovan pöydän, joka maksoi 250 THB (6,20€) aikuisilta ja 150 THB (3,70€) lapsilta ja työntekijä päästi vielä toisen lapsista ilmaiseksi. Aulassa tämä lippu kuitenkin maksoi 720 THB (18,10€). Pientä huijausta saattoi ehkä olla ilmassa. Mutta meitä kun ei ihan noin vain vedätetä. Mahat täynnä hyvää ruokaa oli mukava siirtyä nauttimaan auringon paisteesta altaille.

Törmäsin siellä kolmeen suomalaiseen ja olen melkein varma, että yksi niistä oli Kotkasta. Meinaan ottaa asiasta selvää. Aurinko alkoi painua horisonttiin ja päätimme suunnata kohti Pattayaa. Ansku ja Tomi jäivät viettämään loppu lomaa Bangkokiin ja me muut suuntasimme takaisin Pattayalle. Taksikuski painoi 120 km/h pitkin moottoritietä. Täällä vauhti tuntuu jotenkin paljon kovemmalta, kun Suomessa. Ehkä siksi, että taksi kuljettajat pujottelevat autojen seassa ihan miten sattuu. Saimme neuvottua kuljettajan asunnollemme helposti. Bangkokilaiset taksi kuljettajat kun eivät tunne Pattayaa ollenkaan. 

Vielä olisi viikonloppu vapaata ja sitten paluu arkeen ja harjoittelun pariin.

XoXO Christa