Lucky to have been where i have been. Lucky to be coming home again.

Siitä päivästä, kun laskeuduin Suvarnabhumin lentokentälle Bangkokkiin ja saavuin taksilla Pattayalle Siam Oriental Condominiumin eteen, on elämä täällä ollut menoa paikasta toiseen. Olen viihtynyt kodissani vain ja ainoastaan suihkussa ja nukkumassa. Tällä viikolla päätin ottaa hieman rauhallisemmin. Olen nukkunut yöt todella huonosti jostain syystä ja tämän takia ollut päivisin väsynyt ja hiljainen. Kova koti-ikäväkin on painanut koko tämän viikon. Äitiä, isää ja sisaruksia sekä heidän lapsiaan on kova ikävä. Kavereita unohtamatta. Olen lueskellut kavereiden tilapäivityksiä facebookista ja miettinyt miten heillä Suomessa mahtaa mennä. Hyvin kuulemma. Kuitenkin ikävästä huolimatta tiedän tämän olevan ainutkertainen tilaisuus minun lähteä tällaiselle matkalle. Olen nauttinut jokaisesta hetkestäni täällä. Siitä ei ole epäilystäkään. Sateet ovat alkaneet vähentymään ja aurinko näyttäytymään enemmän. 

Viime yönä nukuin todella hyvän yöunet. 12 tuntia unta ja aamulla heräsinkin ajoissa ja pirteänä. Laitoinkin tavarani kasaan ja päätin suunnata rannalle. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Muutama pilvi eksyi hetkeksi auringon eteen, mutta tuulen kuljettaessa niitä, ne siirtyivät pois ja aurinko pääsi taas paistamaan suoraan kirkkaalta taivaalta. Merivesi oli lämmintä ja nautin olostani. Luin kirjaa ja otin rennosti. Täydellinen lauantai aamupäivä voisin sanoa. 

Vihdoin uintia myös meressä!

Kirja ja coka colaa rannalla <3

<3

Aurinko paistaa!

Kävimme rannalla olon jälkeen syömässä viereisessä Rabbit Resortin ravintolassa. Ruoka oli hyvää eikä edes maksanut paljoa. Hotelli näytti muutenkin todella kivalta. Hieman viidakkomaiselta. Rauhalliselta kuitenkin. 

Illalla on taas sauna, niin kuin joka lauantai ja keskiviikko. Lupauduin myös tänään vahtimaan Paulan ja Tommin tyttöjä, jotta he pääset Suomesta tulleiden kavereiden kanssa viettämään lapsivapaata iltaa. Rauhallinen koti-ilta sopii minulle paremmin kuin hyvin. Se kruunaa muutenkin rauhallisemman viikon täydellisesti. Huomenna, jos aurinko paistaa, voisin suunnata uudestaan rannalle nauttimaan ihanasta säästä. Kyllä minä taidan olla aika onnekas täällä olostani. Ympärillä on ihania ihmisiä ja olen viettänyt täällä ihan huiput 3 viikkoa. Naurua on riittänyt ja kaikkea on tullut nähtyä. Ikävästä huolimatta minä nautin olostani täällä. 

Alla oleva kappale saa minut tällä hetkellä hymyilemään. <3

Jason Marz feat. Colbie Caillat - Lucky

Näihin pisamiin...

XoXo Christa

Agape päiväkoti ja slummi!

Meille ilmaantui mahdollisuus päästä Pattayan Suomi seuran mukaan viemään ruoka- ja tavaralähetystä paikalliseen slummiin. Matkamme alkoi aamulla klo. 09:00 asuntomme edestä, johon kokoontui muitakin mukaan lähtiöitä. Suuntasimme ensiksi ottamaan muutaman rouvan kyytiin Pattayan Suomi seuran edestä. Tämän jälkeen matka jatkui suureen markettiin nimeltä BigC. Sieltä pakkasimme mukaan muun muassa riisiä, nuudeleita, kananmunia, sipsiä, karkkia, leluja ja öljyä. Pattayan Suomi seura kerää lahjoituksia tätä varten. He eivät anna rahaa suoraan slummeihin, vaan käyvät ostamassa kerätyillä rahoilla ruokaa ja muuta vietävää. Näin he tietävät rahan menevät varmasti hyvään. 

Riisiä!

Sipsiä ja leluja!

Nuudeleita, öljyä ja munia!

Kaupassa käynnin jälkeen suuntasimme ensiksi käymään Agape lasten päiväkodissa. 
Päiväkoti sai alkunsa 4-5 vuotta sitten ja se pyrkii auttamaan lapsia, joiden vanjemmat eivät kykene huolehtimaan heistä. Alkuaikoina lapsia kävi päiväkodissa 4-5, mutta nykyään lapsia on 40-60. Päiväkodissa käyvät lapset asuvat joko slummeissa tai muuten köyhissä oloissa. Lapset vanhemmat ovat yleensä joko yksinhuoltajia, narkomaaneja, vankilassa tai sairastavat Aidsia. Päiväkodissa käyvät lapsia vauvaiästä kuusivuotiaisiin. Päiväkotia pitää noin 50-vuotias pariskunta ja se on auki aamu seitsemästä ilta neljään asti päivittäin. Pariskunnan apuna on myös heidän aikuinen poikansa. 

Päiväkodin pitäjä pariskunta!

Lasten saapuessa päiväkotiin aamulla heidät kylvetään ja heille annetaan aamupala. Kotona lapsilla ei ole peseytymismahdollisuuksia ja lapset ovatkin tullessaan likaisia. Aamiaisen jälkeen pariskunta opettaa lapsille raamattua ja kouluaineita ja välillä tarjoutuu mahdollisuus myös viedä lapsia ulos muihinkin aktiviteetteihin. Päiväkodin lapsilla ei yleensä ole papereita. Heillä ei ole syntymätodistusta, ei virallista syntymäpäivää eikä nimeä. Paikallisen seurakunnan työntekijä on perustanut säätiön joka rekisteröi lapsia ja näin ollen heille saadaan syntymätodistukset ja he pääsevät kouluun. Thaimaassa rekisteröimätön lapsi ei pääse kouluun.

Me veimme päiväkodin lapsille sipsipussit ja he lauloivat meille. Lapset noudattivat tarkasti annettuja käskyjä ja olivat iloisia tuomisistamme. Tuollainenkin lauma lapsia, istuivat kiltisti lattailla ja kuuntelivat opettajan antamia ohjeita. Teistä voi tuntua hassulta, että viemme sinne sipsiä, mutta täällä viemiset ovat hiukan erilaisia, kuin Suomessa. 

Lapset laulavat meille!

Lapset kuuntelevat tarkasti, 

kun aikuiset puhuvat! 

Sipsien jakoa!

Lapset näyttävät sipsipusseja!

Iloinen pieni poika sipsipussista!

Me lauloimme myös lapsille. Lapset kuuntelivat tarkasti ja yrittivät laulaa mukana. Lasten ilo oli sydäntä koskettava. Meinasi minulle tulla ihan tippa silmään. Lapset kiittivät meitä suomeksi lähtiessämme ja tulivat vilkuttamaan peräämme. Seuraavaksi suuntasimme automme kohti slummia. En tiennyt mitä tulevalta odottaa. Saavuimme kuitenkin tällä kertaa suhteellisen hyväkuntoiseen ja siistiin slummiin. Sain kuulla, ettei tämä suinkaan ollut sieltä pahimmasta päästä. Täällä annoimme asukkaille tuomisemme. Saman tien slummin naiset alkoivat vanhimman johdolla jakaa riisiä ja muita tuomisia. Riisi jaettiin tasan pusseihin, niin että jokainen sai yhtä paljon. 

Pattayan slummin lapsia!

Slummilaiset purkamassa 

tuomisia autosta!

Slummin lapset odottavat kiltisti!

Ruuan jakoa slummissa!

<3

Slummilaiset laulavat meille!

Slummeissa on paljon alkoholia ja huumeita. Lapset altistuvat usein tälle ja he haistelevat myös paljon liimaa. Näin ollen useimman kohdalla tuhoja on ehtinyt jo syntyä, eikä kouluun pääsystä tule mitään. Minun ja Paulan luokse tuli eräs slummin naisista juttelemaan. Hän osasi puhua englantia. Heti huomasin hänen haisevan voimakkaasti viinalle. Jutut olivat myös sen mukaisia. Hänen miehensä tuntui olevan myös hieman sekaisin. Ikävää oli nähdä lasten kasvavan tällaisissa oloissa, vaikkei tämä slummi ollutkaan sieltä pahimmasta päästä.

Sipsien ja karkkien jakoa!

Pieni poika vastaanottaa leluja!

Slummia!

Paikallinen kioski slummissa!

Täytynee myöntää, että kierros slummissa sai minut ajattelemaan elämää paljon. Olinkin loppupäivän hiljainen ja hyvin väsynyt. Sitä tajuaa täällä, kuinka kotona Suomessa tulee valitettua pienemmästäkin, vaikka meillä on siellä kaikki todella hyvin verrattuna siihen miten paljon tällaista ja pahempaakin maailmalla on. Voipi olla, että tältä reissulta palaa takaisin hyvin erilainen ja paljon kasvanut aikuinen nainen. 

Nyt suuntaan saunaan ja uimaan. En silti koskaan unohda tätä kokemusta ja meinaan lähtä uudestaankin, jos mahdollisuus ilmenee.

XoXo Christa

Saisiko olla ötököitä?

Ensimmäiseltä Thaimaan reissultani, joka tapahtui vuonna 2010, olen uhonnut maistavani heinäsirkkoja. En vain ollut törmännyt niihin ennen tätä iltaa. Ötökkä kauppais oli mukava ja luuli minua italialaiseksi. Olen siis tainnut ruskettua. Joka tapauksessa täytynee myöntää, että tällä kertaa ötökkä vaunun nähdessäni, meni minulta pupu pöksyyn. Kovan uhoamisen jälkeen ei kantti todellisuudessa kestänytkään. Pelkuri mikä pelkuri! 

Bon appétit!

XoXo Christa

Viikonloppu!

Tämä viikonloppu oli kolmas viikonloppuni Thaimaassa. Perjantaina oltiin juhlimassa, lauantaina vesipuistossa ja sunnuntaina käytiin kaupungilla. Perjantaina lähdettiin käymään Walking Street:llä. Seisoin siellä yhden suomalaisen tytön kanssa odottamassa hänen kavereita, kun yhtäkkiä viereen ilmestyi mies joka kysyi minulta: ”Are you working here?”. En kuullut ensiksi kunnolla mitä hän sanoi, ja vastasinkin että: ”What?”. Mies toisti nyt hieman kuuluvammalla äänellä: ”Are you working here?”. Joo en tosiaan työskentele missään Pattayan baarikadulla. Totesin kuitenkin herralla ystävällisesti, että: ”No. We wait our friends.”. Mies ilmoitte ”Ok.” ja lähti kävelemään kaveri kannoillaan. Kuulin myöhemmin, että meitä oli luultiin venäläisiksi huoriksi. En taida pukeutua enää mekkoon!

Sunnuntai päivä alkoi pilvisenä. Päätimme lähteä Paulan ja Paulan nuoremman tyttären Taikan kanssa käymään ruokakaupassa. Kävelimme reippaina tyttöinä kymppitaksille. Totta kai pilvet väistyivät ja aurinko rupesi paistamaan. Kaupasta palatessamme saimme huomata, etteivät venäläiset ihmiset täällä oikein tykkää, että kymppitaksilla matkustettaessa joudutaan myös rattaat työntämään taksiin. Taksissa istunut nainen teki sen ainakin hyvin selväksi. Jalat tiukasti rattaiden edessä, ei senttiäkään väistämistä ja mulkaisu riittivät kertomaan sen meille. En ymmärrä miten aikuiset ihmiset voivat käyttäytyä tuolla tavalla. No meitä on joka junaan. Kaupasta tulta söimme ja lähdimme altaalle uimaan. Siellä paistateltiin päivää ja ruskistettiin taas hieman nahkaa. Päivä tuntui taas todella kuumalta. Naureskelimme Paulan miehen Tommin kanssa myös vastapäisen rakennustyömaan työmiehille. Täällä tämä työnteko on vaan niin uhkarohkeaa.

Täällä sitä taas keikutaan!

Työmies alkoi vilkuttelemaan,

 kun huomasi, että kuvaamme!

Minua ja Paulaa saattoi ehkä hieman lapsettaa ja pientä vesisodan tynkää saattoi olla altaalla. Hyvin pientä vain onneksi. Ei sentään koko paikkaa kasteltu. Päätimme  uinnin jälkeen lähteä käymään paikallisessa Ikeassa nimeltään Index. Sieltä löytyisi kyllä kaiken laista ja ihan halvallakin. Sitten joskus kun löydän itselleni miehen, niin tiedän mihin me lähdetään sisustusmatkalle.. WELCOME TO PATTAYA!!!

Taksin kuljettaja ajoi kyllä aikamoista vauhtia. Napsin kyydistä vähän kuvia. Tämä liikenne täällä on kyllä aika hurjaa. Valtava määrä autoja ja mopoja sujahtelee toistensa ohi. Risteyksessä odottaa valtava määrä autoja ja mopoja valojen vaihtumista ja yhtäkkiä seassa kävelee joku ihminen. Minusta tuntuu, ettei näillä thaimaalaisilla tunnu hirveästi olevan itsesuojeluvaistoa.

Bensan hinta täällä on noin 

1 € ja diesel 70 senttiä.

Pientä ruuhkaa havaittavissa!

Muutama muukin oli lähtenyt 

sunnuntai ajelulle!

Saisiko olla renkaita?

Tässä vain u-käännös ja 

toiseen suuntaan!

Sisustuskaupassa vatsamme alkoivat kurnia. Hirveä nälkä alkoi olla. Olimme nähneet muutama päivä aikaisemmin Pattaya Beach roadilla Subway:n ja päätimmekin suunnata sinne. Taksikuski ajoi meidät keskustaan ja pysäytti taksin hieman ennen Subway:ta kysyäkseen tietä. Toinen paikallinen neuvoi taksikuskiamme ja kuski hyppäsikin takaisin ratin taakse ja matka jatkui. Kurkimme vuorotellen taksin lavalta, että näkyisikö Subway jo. Siellä se häämötti. Ruokapaikka tulikin kohdallemme nopeasti ja aivan yhtä nopeasti se jäi taaksemme. Taksikuski painoi ravintolan ohi pysähtymättä. Siinä vaiheessa, kun koko ravintola oli kadonnut jo näkyvistä, taksikuski pysäytti auton tien viereen ja tuli kysymään missä ravintola on. Näytin taaksepäin ja kerroin sen jääneen kauas. Tie oli tietenkin yksisuuntainen, joten ei muuta kun kujaa pitkin Pattaya 2nd Roadille ja sieltä Pattaya Beach Roadille ja uusi yritys. Aloimme jokainen olemaan todella nälkäisiä ja vaipumaan epätoivoon. Matka tuntui ikuisuudelta, mutta lopulta pääsimme kuin pääsimmekin syömään. Patonki oli hyvää. Aivan niin kuin Suomessakin. Syömisen jälkeen suuntasimme takaisin kotiin.

Väsymys alkoi painaa jokaista, mutta päätimme kuitenkin lähteä Paulan kanssa salille. Salin jälkeen päätin jäädä hetkeksi altaalle koneelle. Olin istunut altaalla tovin, kun puhelimeni soi. Paula soitti tulisinko syömään lettuja. Hän alkaisi juuri paistamaan niitä tytöille. Kuka ihme nyt letuista kieltäytyisi. Ei muuta kun tietokone kiinni ja Paulalle ja Tommille. Lettujen jälkeen suuntasin omaan kotiin suihkuun ja sänkyyn. Väsymys alkoi jo olla aivan valtava. Viikonloppuna oli tullut touhuttua kaikenlaista ja koko sunnuntai päivä oli oltu liikenteessä. Ajattelin, että uni tulisi varmasti hyvin nopeasti, kunnes tajusin, että vastapäisessä ravintolassa on juhlat. Totta kai niillä on juhlat. Hieman kyllä nauratti, kun Vengaboys alkoi soimaan. Onneksi olin niin väsynyt, että pauhaava musiikki tuntui tuutulaululta ja nukahdin alta aikayksikön.

Tässä pientä makua juhlahumusta:

Lopuksi haluan kertoa teille mikä minun mielestäni täällä on suloista. Hedelmäkojuissa myydään banaaneja. Banaanit eivät kuitenkaan ole normaaleita banaaneja, vaan sellaisia pieniä. Minun etusormen mittaisia. Niitä on äärimmäisen hauska syödä. Jollain kieroutuneella tapaa en edes viitsi kertoa mitä ne tuovat minulle mieleen. Jos ystäväni Casmiira tätä lukee, hän varmasti tajuaa. Jos ei niin annetaan pieni vihje: ”maitoa, maitoa”. :D Banaaniterttu, jossa on noin 12 banaania, maksaa 20 THB eli noin 50 senttiä. Ne on kyllä söpöjä.

Pistetään, pistetään banaania poskeen…

XoXo Christa