Viikonloppu!

Tämä viikonloppu oli kolmas viikonloppuni Thaimaassa. Perjantaina oltiin juhlimassa, lauantaina vesipuistossa ja sunnuntaina käytiin kaupungilla. Perjantaina lähdettiin käymään Walking Street:llä. Seisoin siellä yhden suomalaisen tytön kanssa odottamassa hänen kavereita, kun yhtäkkiä viereen ilmestyi mies joka kysyi minulta: ”Are you working here?”. En kuullut ensiksi kunnolla mitä hän sanoi, ja vastasinkin että: ”What?”. Mies toisti nyt hieman kuuluvammalla äänellä: ”Are you working here?”. Joo en tosiaan työskentele missään Pattayan baarikadulla. Totesin kuitenkin herralla ystävällisesti, että: ”No. We wait our friends.”. Mies ilmoitte ”Ok.” ja lähti kävelemään kaveri kannoillaan. Kuulin myöhemmin, että meitä oli luultiin venäläisiksi huoriksi. En taida pukeutua enää mekkoon!

Sunnuntai päivä alkoi pilvisenä. Päätimme lähteä Paulan ja Paulan nuoremman tyttären Taikan kanssa käymään ruokakaupassa. Kävelimme reippaina tyttöinä kymppitaksille. Totta kai pilvet väistyivät ja aurinko rupesi paistamaan. Kaupasta palatessamme saimme huomata, etteivät venäläiset ihmiset täällä oikein tykkää, että kymppitaksilla matkustettaessa joudutaan myös rattaat työntämään taksiin. Taksissa istunut nainen teki sen ainakin hyvin selväksi. Jalat tiukasti rattaiden edessä, ei senttiäkään väistämistä ja mulkaisu riittivät kertomaan sen meille. En ymmärrä miten aikuiset ihmiset voivat käyttäytyä tuolla tavalla. No meitä on joka junaan. Kaupasta tulta söimme ja lähdimme altaalle uimaan. Siellä paistateltiin päivää ja ruskistettiin taas hieman nahkaa. Päivä tuntui taas todella kuumalta. Naureskelimme Paulan miehen Tommin kanssa myös vastapäisen rakennustyömaan työmiehille. Täällä tämä työnteko on vaan niin uhkarohkeaa.

Täällä sitä taas keikutaan!

Työmies alkoi vilkuttelemaan,

 kun huomasi, että kuvaamme!

Minua ja Paulaa saattoi ehkä hieman lapsettaa ja pientä vesisodan tynkää saattoi olla altaalla. Hyvin pientä vain onneksi. Ei sentään koko paikkaa kasteltu. Päätimme  uinnin jälkeen lähteä käymään paikallisessa Ikeassa nimeltään Index. Sieltä löytyisi kyllä kaiken laista ja ihan halvallakin. Sitten joskus kun löydän itselleni miehen, niin tiedän mihin me lähdetään sisustusmatkalle.. WELCOME TO PATTAYA!!!

Taksin kuljettaja ajoi kyllä aikamoista vauhtia. Napsin kyydistä vähän kuvia. Tämä liikenne täällä on kyllä aika hurjaa. Valtava määrä autoja ja mopoja sujahtelee toistensa ohi. Risteyksessä odottaa valtava määrä autoja ja mopoja valojen vaihtumista ja yhtäkkiä seassa kävelee joku ihminen. Minusta tuntuu, ettei näillä thaimaalaisilla tunnu hirveästi olevan itsesuojeluvaistoa.

Bensan hinta täällä on noin 

1 € ja diesel 70 senttiä.

Pientä ruuhkaa havaittavissa!

Muutama muukin oli lähtenyt 

sunnuntai ajelulle!

Saisiko olla renkaita?

Tässä vain u-käännös ja 

toiseen suuntaan!

Sisustuskaupassa vatsamme alkoivat kurnia. Hirveä nälkä alkoi olla. Olimme nähneet muutama päivä aikaisemmin Pattaya Beach roadilla Subway:n ja päätimmekin suunnata sinne. Taksikuski ajoi meidät keskustaan ja pysäytti taksin hieman ennen Subway:ta kysyäkseen tietä. Toinen paikallinen neuvoi taksikuskiamme ja kuski hyppäsikin takaisin ratin taakse ja matka jatkui. Kurkimme vuorotellen taksin lavalta, että näkyisikö Subway jo. Siellä se häämötti. Ruokapaikka tulikin kohdallemme nopeasti ja aivan yhtä nopeasti se jäi taaksemme. Taksikuski painoi ravintolan ohi pysähtymättä. Siinä vaiheessa, kun koko ravintola oli kadonnut jo näkyvistä, taksikuski pysäytti auton tien viereen ja tuli kysymään missä ravintola on. Näytin taaksepäin ja kerroin sen jääneen kauas. Tie oli tietenkin yksisuuntainen, joten ei muuta kun kujaa pitkin Pattaya 2nd Roadille ja sieltä Pattaya Beach Roadille ja uusi yritys. Aloimme jokainen olemaan todella nälkäisiä ja vaipumaan epätoivoon. Matka tuntui ikuisuudelta, mutta lopulta pääsimme kuin pääsimmekin syömään. Patonki oli hyvää. Aivan niin kuin Suomessakin. Syömisen jälkeen suuntasimme takaisin kotiin.

Väsymys alkoi painaa jokaista, mutta päätimme kuitenkin lähteä Paulan kanssa salille. Salin jälkeen päätin jäädä hetkeksi altaalle koneelle. Olin istunut altaalla tovin, kun puhelimeni soi. Paula soitti tulisinko syömään lettuja. Hän alkaisi juuri paistamaan niitä tytöille. Kuka ihme nyt letuista kieltäytyisi. Ei muuta kun tietokone kiinni ja Paulalle ja Tommille. Lettujen jälkeen suuntasin omaan kotiin suihkuun ja sänkyyn. Väsymys alkoi jo olla aivan valtava. Viikonloppuna oli tullut touhuttua kaikenlaista ja koko sunnuntai päivä oli oltu liikenteessä. Ajattelin, että uni tulisi varmasti hyvin nopeasti, kunnes tajusin, että vastapäisessä ravintolassa on juhlat. Totta kai niillä on juhlat. Hieman kyllä nauratti, kun Vengaboys alkoi soimaan. Onneksi olin niin väsynyt, että pauhaava musiikki tuntui tuutulaululta ja nukahdin alta aikayksikön.

Tässä pientä makua juhlahumusta:

Lopuksi haluan kertoa teille mikä minun mielestäni täällä on suloista. Hedelmäkojuissa myydään banaaneja. Banaanit eivät kuitenkaan ole normaaleita banaaneja, vaan sellaisia pieniä. Minun etusormen mittaisia. Niitä on äärimmäisen hauska syödä. Jollain kieroutuneella tapaa en edes viitsi kertoa mitä ne tuovat minulle mieleen. Jos ystäväni Casmiira tätä lukee, hän varmasti tajuaa. Jos ei niin annetaan pieni vihje: ”maitoa, maitoa”. :D Banaaniterttu, jossa on noin 12 banaania, maksaa 20 THB eli noin 50 senttiä. Ne on kyllä söpöjä.

Pistetään, pistetään banaania poskeen…

XoXo Christa