Retkipäivä!

Pattayan Suomalainen koulu järjesti oppilaillee, heidän vanhemmille ja muille halukkaille veneretken tänään keskiviikkona. Aamu alkoi kokoontumisella koulun edustalle, josta kyyti vei meidät Balihain satamaan. Satamassa odottelimme, että kaikki saapuvat ja pääsevät veneelle. Ilma ei näyttänyt kovin aurinkoiselta, mutta toivoa oli silti pidettävä yllä. Kaikkien saavuttua oli enää ruuan odottelua. Thaimaalaiseen tapaan sekin tuli hieman myöhässä. Hyvää kuitenkin kannattaa aina odottaa. Ruoka oli meinaan todella maukasta. 

Tällä veneellä teimme veneretken!

Balihain satamaa!

Etsi paikallinen kalastaja kuvasta!

Pattaya jäi taakse!

Kyllä se aurinkokin sieltä pilvien lomasta tuli esille. Suuntasimme kohti Koh Larnin saarta. Emme kuitenkaan aivan sinne menneet, vaan saaren takana olevalla pienemmälle saarelle. Aurinko paistoi ja matka taittui oikein mukavasti. Ennen rannan tuntumaan menoa, pysähdyimme hieman pidemmälle merelle syömään ja kalastamaan. Ruokana matkalle oli tilattu hedelmiä (muun muassa ananasta ja vesimeloonia), paikallista pyttipannua eli Fride rice with chicken (khao phat khai) ja sweet and sour kanaa ja riisiä. Ruoka oli todella hyvää ja sitä oli riittävästi. Mahan sai kyllä täyteen. Ennen syömistä, syömisen lomassa ja syömisen jälkeen lapset kalastelivat innokkaasti. Kyllähän siellä muutama saikin jonkun vonkaleen.

Niki kalastamassa!

Tärppäisikö Eliaksella kohta?

Rampe kalastuspuuhissa!

Patricialla taitaa tärpätä!

Aurinkoa, aurinkoa ja vielä vähän aurinkoa

 lasten kalastaessa!

Syömisen ja kalastamisen jälkeen ajoimme hieman lähemmäs rantaa. Siellä uimme ja touhusimme. Lapset kävivät vesiskootterin persässä vedettävässä donitsissa ja minä tyydyin vain snorklailemaan ja käymään rannassa uiden. Laivallamme ei ihan rantaan asti päässyt, mutta uimalla sinne jaksoi oikein hyvin polskia. Rannassa vesi oli ihana turkoosia ja hiekka valkoista. Harmi vain, että tämäkin rantahietikko oli hyvin roskainen. Kyllä kannatti ottaa mukaan snorklaus välineet, koska tulihan siellä uitua ihan kilpikonnan vieressäkin. Kiva sen menoa oli katsoa pinnan alla. Useaan otteesee kilpikonna kävi pinnalle meidän touhuja ihmettelemässä. 

Olin polskinut jo hyvän tovin vedessä, kun päätin nousta ylös ja mennä nauttimaan auringonpaisteesta laivan yläkannelle. Huuhdoin itsestäni suolavedet pois ja kipitin ylös kertomaan Paulalle ja Tommille (jotka eivät tulleet uimaan), kuinka rannalla oli turkoosia vettä ja valkoista hiekkaa. Sain ilokseni sitten kuulla, että täällä näissä veneissä ei suinkaan ole samanlaista jätekeräystä, kuin meillä Suomessa, vaan vessasta kaikki ulosteet laskevat mereen. Nam nam...kylläpä oli mukavaa uida puhtosessa merivedessä. Jostain kumman pyystä en mennyt enää uimaan, vaikka koulun rehtori kävi pyytämässä. Nyt myös ymmärrän, mikseivät Paula ja Tommi uineet. 

Ukkospilvet alkoivat nousta ikävästi Pattayalta päin ja päätimmekin sitten suunnata takaisin maihin. Kyllähän siinä tuli hieman kastuttua, mutta haitanneeko tuo. Johan sitä oltiin valmiiksi jo märkiä. 

Retkipäivä on takanapäin nyt ja hiuka meinaa väsyttää. Päivän kruunaa ehdottomasti se, että noin 14 minuutin kulutta on sauna lämmin ja sinne pääsee ottamaan kunnon löylyt, uimaan ja pesemään suolat pois ihosta kunnolla. 

XoXo Christa