Läheisyyden kaipuu!

Istuskelin eilen taas tuttuun tapaan altaalla. Tietokoneesta alkoi akku loppumaan ja päätinkin sitten lähteä kotiin. Olin ajatellut laittavani koneen latautumaan ja tekeväni sillä sitten koulutöitä hetken aikaa. Koti pihalle saavuttuani, näin alhaalla kaksi pariskuntaa istuskelemassa. Tervehdin heitä ja he pyysivätkin minut istumaan heidän kanssaan ja juttelemaan. Pariskunnat olivat molemmat suomalaisia ja kokeneita Thaimaan kävijöitä. Toinen pariskunnista oli vanhempi ja kertoivatkin olevansa Pattayalla jo viidettä talvea. Tällä kertaa he ovat Pattayalla puoli vuotta ja kerran ovat olleet jopa 8kk. Selvisi siinä rupatellessa paljon muutakin. Pariskunta on meinaan Kotkasta ja hauskinta tässä on se, että he asuvat Kotkansaarella, aivan minun lähellä. Muutama sata metriä matkaa vain. Hauskaa tässä minun mielestäni on se, että tulet näinkin kauas ja suureen maahan, missä on aivan valtavasti ensinnäkin ihmisiä ja suomalaisia ja tapaat samassa talossa, kerrosta ylempänä asuvan pariskunnan, joka on Suomessakin melkein naapurisi. Tämän pariskunnan miehen veli (tai serkku) asuu vielä Huutjärvellä missä itse olen viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni. Kyllä tämä on minun mielestäni vaan aika hauskaa. Pariskunta on sellaisia harmaa hiuksisia ja aivan mahdottoman ihania. Meinaan rupatella heidän kanssaan useamminkin.

Aamulla herätessä päivä näytti epävakaalta. Koulupäivän päätyttyä aurinko kuitenkin näytti pilkistävän pilvien takaa. Tiiti kutsui minut kylään syömään pizzaa. Kuka nyt pizzasta kieltäytyisi. Jaksaa sitten salilla rehkiä illalla. Napsin Tiitin ja Tommin (jotka ovat siis koulun opettaja ja rehtori) parvekkeelta kuvia. He muuttivat juuri valtavan hienoon asuntoon seitsemänteen kerrokseen. Siellä katselin myös vastapäätä rakentuvan talon työmiesten touhuja. Siellä ne istuivat taukoa pitämässä ilman mitään turvavaljaita.

Siellä ne työmiehet viettää rivissä taukoa!

Nukuin äsken päiväunet ja nyt ei oikein ajatus meinaa luistaa. Heräsin vielä shokki herätyksellä, kun mun huonetta tuli katsomaan venäläinen pariskunta. Venäläisiä täällä on nyt paljon ja he ostavatkin täältä paljon asuntoja. Vein muuten tänään vaatteet ensimmäistä kertaa pyykkiin. Meidän asunnon alakerrassa on pesula, jonne vaatteet viedään. Siellä ne sitten pestään ja silitetään, eikä se maksa juuri mitään. Ei täällä tarvitse edes itse vaatteita pestä. Tähän voisi vaikka tottua. :D

Mulla on ollut eilisestä asti ihan tosi kova läheisyyden kaipuu. En niinkään ikävöi kotiin. Ikävöin kavereita, koska niiden kanssa tulee aina hulluteltua ja pidettyä hauskaa. Kyllä mulla täälläkin on hauskaa, mutta ihan eri tavalla. Ja sitten on tämä aikaero. Suomessa kaikki on töissä vielä, kun täällä on jo ilta. En siis hirveästi kerkeä kavereiden kanssa Suomeen juttelemaan. Se on tosi harmi. 

Noh.. ei aleta ikävöimään. Hymyillään. Niinhän täällä kaikki tekee. 

XoXo Christa