Maailman toisella puolen: Christa ja Paula lähtee markkinoille!

Päätettiin Paulan kanssa lähteä eilen illalla markkinoille. Täällä järjestetään aina viikonloppuisin suuret viikonloppumarkkinat. Sää ei ennustanut hyvää. Ilma oli todella painostava ja sadetta oli varmasti tulossa. Mutta mitäpä ”pikku” sateesta. Reissu oli kuitenkin tapahtuma rikas.

Kävelimme ensiksi kymppitaksin pysäkille. Jos äiti tietäisi millaisen pimeän kujan läpi kävelimme, hakisi se minut täältä heti pois. Kävelimme lisäksi niin kutsutun venäläisten kadun kautta. Kadulla asuu siis pääasiassa pelkkiä venäläisiä.

Täällä kulkee kymppitakseja, eli takseja joiden kyytiin voit hypätä ja matkustaa niin pitkälle kuin haluat ja se maksaa vain 10 THB. Muutama taksi pyyhälsi täysinä ohi kunnes yksi taksi pysähtyi. Ei muuta kun kyytiin ja menoksi. Taksi ei kuitenkaan kulkenut aivan määränpäähämme vaan jouduimme hyppäämään kyydistä ison risteyksen kohdalla pois ja jatkaa jalan. Huomasimme kuitenkin risteyksestä käännyttyämme, kuinka paikallinen kymppitaksin kuljettaja viittoi meitä kyytiin. Ei muuta kun muutama juoksuaskel eteenpäin, taksin kyytiin ja taas menoksi. Saavuimme seuraavaksi määränpäähän. Taksista pois ja rahat kuljettajalle. Nyt olikin sitten edessä tien ylitys. Joka suunnasta pyyhälsi autoja. Hetken päästä huomasimme seisovamme keskellä liikennettä. Takapuolella suhasi autoja toiseen suuntaan ja etupuolella toiseen. Seisoimme siis keskellä tietä.

Eikö oleki turvallisen näköistä?

Kohta kuitenkin koitti hetken tauko ja pääsimme ylittämään tien juosten. Päätimme ensiksi käydä kurkistamassa paikallista ulkokirpputoria. Ikäväksemme paikalliset keräilivät juuri tavaroita, emmekä päässeet oikein kirpputoria kiertelemään.

Paikallisten kirpputori!

No se ei meitä haitannut, vaan suuntasimme markkinoille. Siellä vasta oli hulinaa. Sielläkin kauppiaat laittelivat tavaroita kasaan. Olin ihmeissäni. Miksi? Hetken päästä kuitenkin ymmärsin, että miksi. Sade oli tulossa. Kiertelimme aikamme, kunnes huomasimme, että taivaalta sataa niskaamme pieniä pisaroita.

Iltamarkkinat!

Täällä kun ne pisarat vaan muuttuvat hyvin äkkiä isoiksi. Ei muuta siis kun kymppitaksin metsästykseen. Juoksimme ensiksi yhden taksin kyytiin. Kuski tuli kuitenkin ilmoittamaan, ennen liikkeelle lähtöä, ettei ota meitä sittenkään kyytiin. Näytti, että on mentävä kadun toiselle puolelle. Tien ylitys oli siis edessä taas. Ylitimme kuitenkin tien kun vanhat tekijät. Mutta taksia ei tuntunut löytyvän, kunnes kuin salama kirkkaalta taivaalta edessämme seisoi taas paikallinen taksikuski, joka viittoi meitä kyytiin. Ei muuta kun juosten taas taksin luokse ja menoksi. Taksi jätti meidät taas suureen risteykseen josta kävelimme lähellä olevaan eurooppalaista ruokaa myyvään markettiin. Sillä välin kun asioimme marketissa, oli ulkona alkanut sataa todella kovasti.

Tiesimme Paulan kanssa, että kastuisimme tämän illan aikana joka tapauksessa. Paketoimme siis ostokset ja lompakot ja puhelimet tiukasti muovikasseihin ja valmistauduimme juoksemaan kaatosateessa tien toisella puolen olevaan kymppitaksi pysäkille. Tottahan toki oli ikuistettava, kun hymy on vielä herkässä ja olemme vielä kuivia.

Sitten taas juostaan. Pysäkille ja taksiin. Taksilla seuraavaan risteykseen ja sitten kävelemään. Sade kuitenkin onneksi laantui hiukan, kun lähdimme kävelemään taa sitä venäläiskatua pitkin. Olin koko reissun aikana halunnut ostaa kookospirtelön. En kuitenkaan muistanut sitä markkinoilta ottaa, kun oli suurempi hätä löytää sateensuoja. Nyt kuitenkin löysin pisteen venäläiskadulta. Päätin mennä ostamaan sellaisen. Paula jäi odottamaan minua kadun toiselle puolelle. Kahlasin kadulla olevan veden läpi kojulle ja kerroin haluavani kookos pirtelön. Noh..eihän se mennyt ihan niin kuin Strömssössä ja hetken päästä minulla oli kädessä kokonainen kookos josta sojotti pilli. Eipä tuo haitannut. Olinhan halunnut maistaa myös sellaista. Katsoin ostotilanteessa olkani yli ja huomasin Paulan edessä olevan paikallisen pienen miehen mopon kanssa. Mies kuitenkin lähti siitä pois kun lähdimme Paulan kanssa jatkamaan matkaa. Paula sitten rupesi kertomaan minulle, mitä mies oli halunnut. Hän ei kuitenkaan päässyt kovinkaan pitkälle tarinassa, kun samainen pieni mies ajoi skootterilla rinnallemme. Paula yritti ystävällisesti sanoa miehelle, että me kävelemme. Ettemme kaipaa miehen seuraa. Minä en tilanteeseen oikein reagoinut. Jatkoin vain keskittyneesti kookosmaidon juomista. Mies jatkoi kuitenkin rinnalla ajamista ja alkoi hokemaan ”bike, bike, bike”. Minä luulin, että hän yritti tarjota meille kyytiä. Täällä kun on näitä mopotakseja. En siis tähänkään reagoinut mitenkään. Siinä vaiheessa aloin ihmettelemään, kun Paulan ilme muuttui totiseksi ja hän suuttui miehelle. Paula sanoi minulle, että mies piti kädessään munaa. Mies ajoi hiukkasen skootterilla eteenpäin, mutta palasi kuitenkin takaisin rinnallemme. Olin tilanteesta hyvin ihmeissäni. En kerinnyt tajuta mitä tapahtui, kun Paula kajautti miehelle englanniksi: ”Mun miehellä on isompi kun sulla”, jonka jälkeen käski miestä hyvin tiukasti poistumaan. Mies ymmärsi ja ajoi pois, jonka jälkeen Paula kertoi, että mies ei suinkaan ollut hokenut ”bike, bike, bike” vaan pitänyt penistään kädessä ja hokenut ”big, big, big”. Sanoin Paulalle, että jos olisin tajunnut tilanteen, olisin heittänyt miestä kookospähkinällä päähän. Tai vaihtoehtoisesti mennyt miehen vierelle seisomaan ja kertonut hänen munansa olevan hyvin pieni. Jatkoimme matkaa ja jouduimme taas kävelemään yhden pimeän kujan läpi päästäksemme kotiimme. Hiukkasen pelotti kumpaakin. Pääsimme kuitenkin turvallisesti asuntojemme edustalle. Jäimme hetkeksi rupattelemaan Paulan kodin kohdalle. Paula perheineen siis asuu minun taloni vieressä. Hetken siinä seistessämme, eteemme pysähtyi vanhempi thaimaalainen mies skootterilla ja tervehti meitä. Tervehdimme miestä takaisin. Hän ei kuitenkaan lähtenyt vaan jäi tuijottamaan meitä. Oletimme miehen olevan talojemme vartija. Talojemme edustalla on siis aina öisin vartija. Päätimme lähteä koteihimme. Sanoimme heipat ja lähdimme kävelemään kumpikin eri suuntiin. Silloin myös mies lähti ajamaan skootterillaan. Katsoin miehen loittonevaa selkää ja tajusin, ettei hän ollut mikään vartija. Hän meinaan pyyhälsi kotiemme ohitse edes katsomatta niitä ja kun saavuin omalle kodilleni, huomasin siellä istuvan vartijan, joka iloisesti minua tervehti. Häntä taisi huvittaa hyvin märkä olemukseni.