Päätin aloittaa elämäni ensimmäisen blogin kirjoittamisen. Blogin tarkoitus on pitää niin vanhemmat, sisarukset kuin sukulaiset ja ystävätkin ajan tasalla mitä reissullani tapahtuu. Jospa aloittaisinkin sen kertomalla ensiksi hieman taustoista, niin tiedätte mistä on kyse...
Opiskelen ammattikorkeakoulussa sosionomiksi. Kouluni on siinä vaiheessa, että olen päättänyt lähteä tekemään kolmatta harjoitteluani ulkomaille. Pitkän pohtimisen ja pähkäilyn jälkeen valitsin kohteeksi Thaimaan ja sieltä Pattayan suomalaisen koulun. Lähden matkaan aivan yksin ja vietän reissussa kaiken kaikkiaan aikaa 3,5kk. Tehtävää on ollut hurjasti, ja haluankin kertoa teille matkastani alusta alkaen.
Kun päätin keväällä hakea harjoitteluun, oli aluksi keskusteltava opettajan kanssa siitä mikä olisi sopiva ajankohta ja kohde. Meidän koulussa on mahtava opettaja Harri, joka kannustaa hirveästi meitä opiskelijoita lähtemään ulkomaille. Näin ollen minun täytyykin kiittää suuresti häntä, että hän antoi sen pienen kipinän mikä sitten roihahtikin liekkeihin. Ilman Harria en olisikaan tässä pisteessä.
Opettajan kanssa keskustelun jälkeen otin itse yhteyttä Pattayan suomalaisen koulun rehtoriinTiitiin sähköpostitse ja tiedustelin olisiko heille mahdollista päästä tekemään työharjoittelua. Ensimmäinen viesti sisälsi tietoa, että heille on jo tulossa 3 muuta opiskelijaa tekemään harjottelua, mutta he pyysivät minua kuitenkin kertomaan hieman itsestäni. Tuumasta toimeen ja sormet sauhuamaan. Kerroin itsestäni ja aikaisemmista työharjoittelupaikoista ja miksi minua kiinnostaa juuri tämä kohde. Vastausta viestiin ei tarvinnut kauaa odottaa ja se olikin hyvin mieluinen. Minut oli valittu. JEIJ!! Hypin riemusta, enkä voinut lopettaa hymyilemästä. Olin niin iloinen, vaikka matkaan lähdenkin yksin. Alun perin etsin luokaltani kaveria matkaan, mutta kun kukaan ei halunnut lähteä päätin, että nyt tai ei milloinkaan. Pärjään minä siellä yksinkin. :)
Karu totuus valkeni minulle kuitenkin hyvin pian...Nytten se paperi sota sitten alkaa. On haettava koululta tukia ja Otsakorpisäätiöltä avustuksia. Lisäksi on haettava Thaimaan suurlähetystöltä Helsingistä viisumia. Rokotteet minulla on onneksi kunnossa. Niistä ei tarvitse huolehtia. Koulun tukihakemusta varten minun piti täyttää itse ensiksi paperit ja skannata ne sen jälkeen koneelle ja lähettää koulun rehtorille Thaimaahan, jotta hän täyttää tarvittavat kohdat ja lähettää ne sen jälkeen minulle takas tänne Suomeen, jonka jälkeen minä lähetän ne Harrille, joka taas täyttää oman osuutensa ja lähettää ne sen jälkeen KV-toimistoon. Tämän rumban jälkeen paperit lähtivät KV-toimistoon.
Sitten minun piti tehdä Otsakorpisäätiölle hakemus apurahasta harjoitteluani varten. Sinne kirjoitin sitten vapaamuotosen selityksen siitä mitä olen menossa tekemään ja mihin. Lisäksi minun piti itse laskea kulut ja kuinka paljon rahaa suurin piirtein tarvitsisin. Sieltä olen saanut päätöksen ja heiltä saan avustuksia 1300€. Nyt odotellaan koululta vastausta.
Aika rientää ja näin ollen myös minun täytyy taas rientää. Jatkan kertomustani myöhemmin.
Vielä on kesä, vaikkei ulkona siltä tunnu. Muistetaan silti hymyillä.
Puss puss.
XoXo Christa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti