Läksiäiset

Lähtö lähenee päivä päivältä ja eilen oli aika viettää mun läksiäisiä kavereiden kesken. Olin tehnyt iltaa varten vähän Jellyshotteja. Ensimmäistä kertaa niitä kokeilin ja niistä tuli äärettömän hauskoja. Niitä syödessä/imiessä pois sieltä shottilaseista aiheutti aina naurua. Tottakai niitä piti sitten kiskoa urakalla ja vielä kaiken lisäksi yrittää niellä kokonaisena. :D

Jellyshotteja!

Lisäksi tottakai oli tarjolla boolia. Ainahan juhlissa täytyy boolia olla. Tämän kerran boolin tein kirkkaasta viinasta, raparperilikööristä, karpalomehusta, limemehusta, russianista ja spritestä. Kyllähän sitä kehuttiin ja tyhjenihän se kulhokin suhteellisen nopeasti. Oli se kyllä hyvää vaikka itse sanonkin.

 

                                                                       Booliainekset!

                                                                       Valmis booli!


Mun ystävä Casmiira laittoi mun tukan iltaa varten. Se on ihan äärettömän taitava laittamaan kampauksia ja haluaisinkin, että joskus sillä olis oma kampaamo missä mä voisin käydä tukkaani laitattamassa. Tykkäsin kampauksesta ihan äärettömän paljon eikä sen tekemiseenkään mennyt kuin hetki. Jotkut ne vaan osaa. :) Sitten Cassu osti mulle vielä läksiäislahjaksi säästökakun. Tämä ei ole säästöpossu vaan pikemminkin säästöleivos. :) Sinne voin kuulemma kerätä kaikki kolikot ja niillä voin sitten ostaa paluulipun takaisin Suomeen. :) Kiitos Cassu tukasta ja lahjasta. Oot ihana. <3

                                                                       Tukka sivusta!

                                                                      Tukka edestä!

Cassu oli myös harjoitellu mulle kappaleen minkä se sitten lauloi mulle karaoke baarissa. Itkuhan siinä meinas tulla. <3

Bill Eithers - Ain't No Sunshine


Lähtöön on enää 3 päivää. Juhlat on juhlittu ja nyt on aika enää keskittyä pakkaamiseen. Mun tulee aivan järjettömän kova ikävä mun tärkeitä ystäviä ja muita kavereita täällä. Tottakai myös perhettä...äitiä, isiä, siskoja ja niiden perheitä sekä veljeä. Lisäksi täällä on yks äärettömän tärkeä ihminen mulle jota mun myöskin tulee todella kova ikävä. Mutta kyllä aika menee nopeesti ja ei kauaakaan kun tuun jo takas. :)

                                                            Ystävät! Mun elämän suola! <3

Nyt täytyy ruveta lopettelemaan ja valmistautumaan iltaan. Lähden Samin kanssa katsomaan big brother talkshowta ihan sinne paikan päälle. :)

XoXo Christa

Viiminen viikko... Lähtö lähenee!

Onko tämä kenties unta, vai olenko oikeasti hereillä? Tulin koulusta tänään kotiin ja näin Kymenlaakson Ammattikorkeakoululta tulleen kirjeen lattiallani. Avasin ja koin yllätyksen. Äkkiä kone auki ja nettipankkii. Menin katsomaan tilitietoani ja näin 900 euron summan tililläni. Voi kyllä...Koulun rahat ovat tulleet. Pääsen siis lähtemään matkaan ilman, että joudun lainaamaan vanhemmiltani rahaa. Nyt hymyilyttää. :)

Muutenkin alkaa kaikki asiat olemaan hoidossa. Enää tarvitsisi pakata. On tässä yksi pikku mutka matkassa. Mun lentolipussa Helsinki-Riika välillä on sukunimi väärin. Kirjotin hätäpäissäni yhden kirjaimen väärin tarkistamatta lentolippua kunnolla. Täytyisi soittaa ja kysyä onnistuuko korjaaminen. Huomenna lupaan hoitaa sen. :)

Mulla alkoi tottakai myös tietokone tehdä kepposia näin ennen matkaa. Joudun tottakai tehdä Thaimaassa niin harjoitteluun liittyviä tehtäviä, kuin erityisosaamiseen liittyvän tehtävän ja tottakai kurssien tehtävät, mitkä jäävät minulla täällä rästiin. Tehtävät tehtyäni saan kurssit läpi, eikä minulle jää ensivuoteen roikkumaan mikään muu, kuin englannin tentti. Se nyt menee läpi heittämällä...Toiveajattelua. :D 

Niin se tietokone.. Uuden osto oli siis edessä. Paljon ei tarvinnut miettiä. Päätös oli hyvin äkkiä selvä. MacBook sen olla pitää. Niinpä minulle kotiutui MacBook Air 13 tuumainen. En varmasti kadu päivääkään ostosta. Olen nyt jo aivan rakastunut tähän. Kone on äärimmäisen nopea ja ihan helppo käyttöinen kunhan on hetken aikaa saanut harjoitella. 

Ostin tuossa viikko sitten itselleni uuden Haltin 65 litran rinkan matkaan mukaan. Nyt reppu kököttää makuuhuoneen nurkassa odottamassa täytettä sisuksiinsa. Mitä ihmettä mä sinne pakkaan? :)

Lisäksi mun täytyy tottakai suojata nahka siltä ihanalta Thaimaan kuumalta paahtavalta auringolta. Kaupan aurinkorasvahyllyllä seistessä mietiskelin mikä kerroin lähtee matkaan mukaan. Käry varmaan käy mutta käteni vei väkisin suojakerroin 30 purkille, koska 50 oli valaanrasvaa ja sitä ei käytä muut, kun lapsen ja kaverini Niina. :)

Ja bikineitäääää! Niitä tarvitsee mukaan. Käytiin Kouvolassa ja tein H&M:llä löytäjä. 3 bikinin yläosat 9 euroa. Kiitos... nämä minä otan.

Nyt on keskiviikko. Viikko enää ja sitten sanon "Hei Hei" Suomelle 3,5 kuukaudeksi. Kyyneleitä on tullut jo vuodatettua. Tänään viimeksi, kun sain parhaan puhelun ystävältäni Samilta. Olen Big Brother fani ja tykkään äärettömän paljon seurata talon tapahtumia. 24/7 lähtee tottakai matkaan mukaan. Sami sitten soitti minulle tänää ja kertoi että oli voittanut 2 lippua sunnuntaiseen Big Brother Talkshowhun. Kysyi lähtisinkö minä mukaan. Olin aivan innoissani. Kauttaaltaan kananlihalla ja hymy korvissa. Sitten Sami totesi puhelimeen, että tämä olisi minun läksiäislahja. Puhelun loputtua tuli pikku itku. Ei sitä aluksi edes tajunnut kuinka kova ikävä ystäviä, perhettä ja ihmisiä tulee. <3 

Nyt lähden laittamaan kamat kasaan ja kuluttamaan kaloreita Zumba Toningin pariin.

Vaikka ulkona sataa, niin muistakaa hymyillä!

XoXo Christa

Kyllä koulu hoitaa...

Aloitin tiistaina koulun kesäloman jälkeen. Ruokailusta tullessani törmäsin opettajaani Harriin, joka on vastannut ulkomaan harjoittelustani. Harri sitten tiesä kertoa minulle, että koulun tukihakemuspaperit makaavat kansainvälisen vaihdon toimistossa Kouvolassa ja henkilö jonka pitäisi asiat hoitaa on sairaslomalla. On vissiinkin ollut aika kauan, koska aloitin tämän prosessin jo ennen kesälomaa. Joka tapauksessa joudun nyt täyttämään apurahasopimuksen uudestaa, toimittamaan sen kouluni vahtimestarille, joka toimittaa sen toiselle koululle, josta eräs toinen kansainvälisen vaihdon asioita hoitava ihminen sen saa ja toimittaa eteenpäin. Tästä päivästä kun hän saa paperin käsiinsä kestää reilut 2 viikkoa ennen kuin 900€ on tilillä. Tiukoille menee, koska lähtöönhän on tänään tasan 3 viikkoa. En taas ymmärrä, miksi tästäkään asiasta ei ole voitu meitä ulkomaille lähtijöitä infota aikasemmin. Hyvä Kymenlaakson ammattikorkeakoulu... näin ne asiast hoidetaan siellä. Nyt peukut pystyyn kaikki, että rahat tulee ajoissa.


XoXo Christa

Muistoja...

Päätin muistella ensimmäistä reissuani Thaimaahan. Se tapahtui maalis-huhtikuussa vuonna 2010 ja kesti 2 viikkoa. Matkaseura oli mitä mahtavinta ja reissu oli ikimuistoinen. Kun tapahtumia reissusta vieläkin muistelee, ei voi olla nauramatta vedet silmissä. Halusin jakaa teidän kanssa vähän reissuani ja sitä mitä haluaisin tällä tulevalla reissullani tehdä.

Mun sydän jäi Thaimaahan heti ensimmäisellä käynnillä. Siellä on valtavan kaunista ja ihmiset todella mukavia. Ruoka on hyvää ja näinkin kova auringon palvoja kuin minä olen nautin säästä valtavasti.

Vietimme ensimmäisen yömme Phuketissa, josta matkamme jatkui Racha Yai:n saarelle. Racha Yai:n saari on monelle varmasti tuttu tv-ohjelmasta Paratiisi, joka tuli televisiosta viime keväänä. Ohjelmaa oli kiva katsella ja muistella omaa aikaa saarella. Saaren ranta jolle saavuimme oli ihana. Kirkasta vettä ja vähän ihmisiä. Saari ei silloin vielä ollut kovinkaan suuri turistirysä. Tämän hetken tilannetta en tiedä.

Patok Bay beach, Racha Yai island.

Patok Bay beach, Racha Yai island.

Sukeltajat lähdössä pinnan alle.

Patok Bay beach, Racha Yai island.

Hotellimme sijaitsi saaren toisella laidalla. Saari oli pieni ja saaren ympäri jaksoi hyvin kävellä. Päätimme lähteä eräänä iltana syömään saaren toisella laidalla olleeseen ranta ravintolaan. Kävelimme saaren rantaa pitkin ystäväni Lindan kanssa muiden mennessä nopeampaa reittiä. Kun saavuimme ravintolalle oli aurinko juuri laskemassa. Näkymä oli upea. Jotain tällaista haluan ehdottomasti kokea uudestaan.

Auringon lasku Siam Bay rannalla 
Racha Yai:n saarella.

Saarella tuli kohdattua myös astetta suurempi lisko. Kaveri vietteli päivää ravintolan vieressä. Ei tehnyt mieli silittää.

 Racha Yai Island.

Ennen reissua olin ilmoittanut, että sukeltamaan en rupea. Matkaseurani olivat innokkaita sukeltajia, mutta minua ajatus ei innostanut. Ahdisti jo pelkkä ajatuskin pinnan alle menemisestä. Paloin kuitenkin ekana päivänä niin pahasti, että jo seuraavana huomasin istuvani sukelluskurssilla. Ennen kun asiaa oikein edes tajusin, oli kamppeet jo selässä ja tallustin rannalla opettajani kanssa kohti merta. Alkujännityksen lauettua ja ensimmäistä kertaa pinnan alta ylös tultaessa olin aivan innoissani. Halusin päästä heti uudestaan. Olin menettänyt sydämeni sukeltamiselle. Meren pohjassa on todella kaunista ja rauhallista. Et voi muuta tehdä, kuin nauttia. Kurssi kesti kaiken kaikkiaan 3 päivää, ja ihoni kerkesi siinä ajassa parantua mukavasti. Nyt minulla on Open Water kortti. Open Water Diver –luokitettuna sukeltajana voin sukeltaa 18 metrin syvyyteen asti yhdessä toisen luokitetun sukeltajan parina.

Nyt tällä tulevalla reissulla haluaisin suorittaa Advanced Open Water kurssin. Kurssin suoritettuani saan pätevyyden sukeltaa aina 30m syvyyteen saakka.

Sukeltelua Racha Yai:n edustalla.

Turvapysähdys opettaja Arin kanssa 

Racha Yai:n edustalla.

Racha Yai:n saari jäi taaksemme 5 päivän jälkeen ja päätimme suunnata Khao Lakiin. Khao Lakissa oli rauhallista, koska turisti kausi oli lopuillaan. En niinkään välitä kohteista, jossa on kamalasti turisteja, joten ajankohtamme tälle kohteelle oli täydellinen. Hotellimme sijaitsi aivan rannassa ja rantamme näytti tältä.

Khao Lak

Khao Lak

Vuokrasimme skootterit Khao Lakissa ja ajelimme niillä vaikka ja minne. Vauhti ja liikenne oli hieman erilaista, kuin Suomessa. Skootteri taisi kulka 85km/h ja parhaimmillaan paikallisilla saattoi olla kyydissa  jopa puoli sukua. Milloin lasta pidettiin kainalossa ja anoppi roikkui moposta puoliksi ulkona. Kyllä se oli huvittavan näköistä. Khao Lakin keskusta oli tosiaan aika hiljainen huhtikuun alussa. Turistikauden viimeinen viikko oli juuri meneillään. Se ei meitä haitannut.

Khao Lakin "keskusta"

Skoottereilla ajelimme pitkin Khao Lakia katselemassa paikkoja. Khao Lakissa ei huomannut lainkaan vuoden 2004 tsunamin tuhoa, mutta hieman syrjempään ajettaessa alkoi tuhoja näkymään.

Ajoimme erään niemen kärkeen. Tämän niemen kärjessä tietääkseni Aki Sirkesalo vietti perheensä kanssa joulua tuona tuhoisana aikana. Niemen kärki on täysin autio, eikä sinne oltu rakennettu mitään uutta tilalle. Niemen kärjessä oli aivan hiljaista. Vesikin oli laskenut.

Niemen kärki, jossa Aki Sirkesalon ja 

perheen hotelli sijaitsi.

Matkan varrelta löytyi myös todella kauniita rantoja, jossa ihmiset nauttivat kauniista päivästä.

Khao Lak

Paikka johon viimeisenä saavuimme veti minut hiljaiseksi. Vuonna 2004 tsunami pyyhkäisi valtavalla voimalla Bangsak beach resort hotellin yli. Hotellin rauniot on jätetty muistomerkiksi, eikä sinne ole rakennettu mitään tilalle. Hotelli on aavemainen ja siellä on aivan hiljaista. Hotellin alueella kävellessämme löysimme vieläkin pieniä kämmenen kokoisia lasten sandaaleita ja repun riekaleita.

Hotellin ranta oli henkeä salpaavan kaunis. Ja se hiljasuus mikä siellä vallitsi. Vesi oli turkoosia ja hiekka melkein valkoista. Rannalla oli paljon meren tuomia simpukoita ja näimme me myös yhden meduusankin.

Bangsak beach resort, Khao Lak.

Bangsak beach resort sisältä. Khao Lak.

Bangsak beach resortin ranta, Khao Lak.

Bangsak beach resortin ranta, Khao Lak.

Teimme myös erään päivä reissun Similan saarelle. Lähdimme sinne sukeltelemaan. Ystävämme Hemmo liittyi myös seuraamma yhden sukelluksen jälkeen. Tuli selvästikkin ihmettelemään, että mitä ihmeen tyyppejä hänen rannalleen on tullut.

Tänä vuonna haluan ehdottomasti lähtä päiväreissulle tälle saarelle ja tällä kertaa snorklaamaan. Haluan päästä käymään myös saaren rannalla.

Similan saari.

Similan saaren Hemmo.

Matkamme viimeinen kohde oli Bangkok, jossa vietimme viimeisen päivän ennen Suomeen paluuta. Thaimaalaiset juhlivat juuri tänä ajankohtana Uutta Vuotta eli Happy Songkrania. Sen juhlinta kestää kaupungista riippuen kolmesta päivästä jopa viikkoon. Silloin kaikki ovat yhtä suurta vesisotaa. Vesi ei kuitenkaan ole lämmintä vaan jääkylmää. Sitä sitten saimme niskaamme kaupungissa kävellessämme. Oman lisänsä juhlaan antaa kasvoihin siveltävä talkki uudenvuoden toivotuksineen. (Sa-wat-di pi mai = hyvää uutta vuotta tai suk-san wan songkran = hyvää song kran -päivää!) Talkin sivelytapa tulee alunperin munkeilta ja se kuvastaa siunausta.

Bangkok.

Happy Songkranii vaan kaikille.

Bangkok auringon laskiessa.

Tälläistä kaikkea tällä kertaa. Matkakuume senkun kasvaa vain. No mutta ei enää kuin 5 viikkoa. Pahoittelen kirjoitusvirheitä, jos niitä pahastikin löytyy. :)

Mukavaa päivää kaikille vaikka sataakin.

XoXo Christa

Huonosti alkanut päivä voikin muuttua hyväksi

Voiko ihmisen aamu alkaa enää huonommin? Tuskinpa. Aamulla herättyäni tuntui siltä, ettei tässä päivässä ole mitään hyvää. Uskaltauduin kuitenkin asunnosta ulos käymään kaupassa ja takaisin kotiin palattuani makasi eteisen lattialla kirjekuori. Sydämeni pulssi nousi, kun tajusin kuoren olevan Thaimaan suurlähetystöstä. Mieleeni alkoi tulvia kysymyksiä ja ajatuksia. Miten se nyt jo voi tulla? Minähän vein viisumihakemuksen vasta torstaina. Sen on varmasti hylätty, kun tuli takaisin jo näin aikasin. Pidin kirjekuorta käsissäni ja tunnustelin sitä. Kyllä...siellä oli pelkkä passi. Sitten iski halu nähdä sisältö ja kamalalla repimisellä kirjekuori auki ja passi käteen. Miksi mitään ei näkynyt? Selasin passia ja hikikarpalot alkoivat kohota otsalle. Ja sitten...viimeiselle sivulle päästyäni levisi kasvoilleni suuren suuri hymy. Siellä se oli. Viisumi komeili kauniisti passini viisumisivulla. Kuinka onnellinen ihminen voikaan olla. Todella onnellinen ja erittäin huonosti alkanut päivä muttui kerta heitolla hyväksi. Nyt tarvitsen enää rinkan ja aurinkorasvaa. Sitten olen valmis lähtemään.

Ihanan aurinkoista päivää kaikille.

XoXo Christa

Viisumihakemus ja lentoliput tilaukseen

Koska vietän Thaimaassa pidempään kuin kuukauden, on minun haettava sinne viisumia. Viisumeista päätin valita turistiviisumin. Säästyisin suuremmalta vaivalta. Turistiviisumilla saat siis oleskella maassa 60 päivää, jonka jälkeen haen viisumiin vielä jatkoa 30 päivää. Kaiken kaikkiaan turistiviisumilla saa oleskella maassa 90 päivää. Viisumihakemusta varten tarvitsin passin, 2 värillistä passikuvaa, tiliotteen jossa näkyy, että tililläni on vähintään 500€ rahaa sekä meno että paluu lentoliput. Ensiksi ajattelin, että tämähän hoituu ihan helposti MUTTA....

Kävin eräänä kylmänä elokuun päivänä ottamassa uudet passikuvat, koska edelliset oli jo 7kk vanhoja. Passikuvat saavat hakemusta varten olla vähintään 6kk vanhoja. Noh...kipitin liikkeeseen kiireessä työn lomassa ja annoin valokuvaajan napata passikuvat. Passikuvat olivat valmiita hetkessä ja enempää ajattelematta nappasin ne vain mukaani, maksoin ja lähdin. Kotiin päivän päätteeksi päästyäni huomasin, että passikuvathan ovat mustavalkoiset ja hakemuksen ohjeissa nimen omaan mainitaan, etteivät he vastaanota mustavalkoisia passikuvia. No ei auttanut muu, kuin lähtä seuraavana päivänä uudestaa valokuvausliikkeeseen hakemaan uusia VÄRILLISIÄ passikuvia. Tällä kertaa olin tarkkaavaisempi ja sain kun sainkin käteeni värilliset passikuvat 5€ alennuksella.

Passikuvien jälkeen minulla oli kaikki paperit kasassa viisumihakemusta varten. Tai ainakin melkein kaikki. Päätin ottaa riskin ja lähtä ajamaan Helsinkiin Thaimaan suurlähetystöön viemään viisumihakemusta ILMAN paluulentolippua. No voitte vain arvata miten kävi? Minut käännytettiin tiskiltä pois ennen kuin suutani kunnolla auki sain. Paluulentolippu oli oltava. Minulla oli tunti aikaa ostaa lentolippu pois maasta ja tulostaa se ulos ja viedä hakemus uudestaan suurlähetystöön. Ei muuta, kun hirveää kyytiä parkkihalliin jossa onnekseni kaverillani Jo:lla, joka oli matkassa mukana, oli autossa tietokone. Tietokoneella varaamaan lentoa Thaimaasta pois, mutta mihin? Pienen pähkäilyn ja hintojen vertailun jälkeen tilasin liput Vietnamiin Hanoihin joka maksoi 125.82€. Lennän sinne siis 25.12.

Seuraavaksi oli löydettävä tulostin, jotta saisin tulostettua lipun ja liitettyä sen viisumihakemuksen muiden papereiden joukkoon. Ensiksi juostiin kysymään Akateemisesta Kirjakaupasta voisinko siellä tulostaa lipun ulos sähköpostistani. Sieltä ei apua irronnut. Seuraavaksi Jo muisti nähneensä jossain Applen liikkeen. Sinne siis ja sieltä löytyi 3 mukavaa nuorta miestä, jotka antoivat minun tulostaa heidän koneeltaan lentolipun ja näin ollen pelastivat viisumihakemukseni ja ehkäpä myös koko matkan. Kiitos siis Helsingin keskustan Applen liikkeen pojille. :) Lipun tulostamisen jälkeen taas äkkiä suurlähetystöön jossa kysyttiin tulenko hakemaan viisumin itse, vai lähettävätkö he sen postissa. Kaikki paperit olivat siis kunnossa. Mitä minä tästä opin? Älä yritä mennä sieltä mistä aita on matalin. Nyt vain odotetaan, että saanko varmasti viisumin. Peukut on tönöttänyt kovasti pystyssä.

Lentoliput olen siis tilannut jo ja lennän ensiksi Suomesta 27.9 klo. 15:25 Riikaan. Tämä lippu maksoi 89€. Riikasta lennän samana päivänä klo.19:05 Kööpenhaminaan ja siellä koneen vaihdon jälkeen klo. 22:50 Bangkokiin. Tälle lipulle hintaa tuli 450,80€. Saavun siis perille Thaimaahan 28.9 klo. 14:45 paikallista aikaa JOS kaikki menee hyvin. Toivotaan, että näin käy.

Siinä oli teille vähän tarinaa tapahtumarikkaasta viisumihakemus reissusta sekä lentolipuista. Tästä eteenpäin matka jatkuu odottaen päätöksiä. Palataan siis taas, kun on jotain uutta kerrottavaa. Siihen asti rakkautta ja rauhaa.

XoXo Christa

Ja siitä se ajatus sitten lähti.

Päätin aloittaa elämäni ensimmäisen blogin kirjoittamisen. Blogin tarkoitus on pitää niin vanhemmat, sisarukset kuin sukulaiset ja ystävätkin ajan tasalla mitä reissullani tapahtuu. Jospa aloittaisinkin sen kertomalla ensiksi hieman taustoista, niin tiedätte mistä on kyse...

Opiskelen ammattikorkeakoulussa sosionomiksi. Kouluni on siinä vaiheessa, että olen päättänyt lähteä tekemään kolmatta harjoitteluani ulkomaille. Pitkän pohtimisen ja pähkäilyn jälkeen valitsin kohteeksi Thaimaan ja sieltä Pattayan suomalaisen koulun. Lähden matkaan aivan yksin ja vietän reissussa kaiken kaikkiaan aikaa 3,5kk. Tehtävää on ollut hurjasti, ja haluankin kertoa teille matkastani alusta alkaen.

Kun päätin keväällä hakea harjoitteluun, oli aluksi keskusteltava opettajan kanssa siitä mikä olisi sopiva ajankohta ja kohde. Meidän koulussa on mahtava opettaja Harri, joka kannustaa hirveästi meitä opiskelijoita lähtemään ulkomaille. Näin ollen minun täytyykin kiittää suuresti häntä, että hän antoi sen pienen kipinän mikä sitten roihahtikin liekkeihin. Ilman Harria en olisikaan tässä pisteessä. 

Opettajan kanssa keskustelun jälkeen otin itse yhteyttä Pattayan suomalaisen koulun rehtoriinTiitiin sähköpostitse ja tiedustelin olisiko heille mahdollista päästä tekemään työharjoittelua. Ensimmäinen viesti sisälsi tietoa, että heille on jo tulossa 3 muuta opiskelijaa tekemään harjottelua, mutta he pyysivät minua kuitenkin kertomaan hieman itsestäni. Tuumasta toimeen ja sormet sauhuamaan. Kerroin itsestäni ja aikaisemmista työharjoittelupaikoista ja miksi minua kiinnostaa juuri tämä kohde. Vastausta viestiin ei tarvinnut kauaa odottaa ja se olikin hyvin mieluinen. Minut oli valittu. JEIJ!! Hypin riemusta, enkä voinut lopettaa hymyilemästä. Olin niin iloinen, vaikka matkaan lähdenkin yksin. Alun perin etsin luokaltani kaveria matkaan, mutta kun kukaan ei halunnut lähteä päätin, että nyt tai ei milloinkaan. Pärjään minä siellä yksinkin. :) 

Karu totuus valkeni minulle kuitenkin hyvin pian...Nytten se paperi sota sitten alkaa. On haettava koululta tukia ja Otsakorpisäätiöltä avustuksia. Lisäksi on haettava Thaimaan suurlähetystöltä Helsingistä viisumia. Rokotteet minulla on onneksi kunnossa. Niistä ei tarvitse huolehtia. Koulun tukihakemusta varten minun piti täyttää itse ensiksi paperit ja skannata ne sen jälkeen koneelle ja lähettää koulun rehtorille Thaimaahan, jotta hän täyttää tarvittavat kohdat ja lähettää ne sen jälkeen minulle takas tänne Suomeen, jonka jälkeen minä lähetän ne Harrille, joka taas täyttää oman osuutensa ja lähettää ne sen jälkeen KV-toimistoon. Tämän rumban jälkeen paperit lähtivät KV-toimistoon.

Sitten minun piti tehdä Otsakorpisäätiölle hakemus apurahasta harjoitteluani varten. Sinne kirjoitin sitten vapaamuotosen selityksen siitä mitä olen menossa tekemään ja mihin. Lisäksi minun piti itse laskea kulut ja kuinka paljon rahaa suurin piirtein tarvitsisin. Sieltä olen saanut päätöksen ja heiltä saan avustuksia 1300€. Nyt odotellaan koululta vastausta. 

Aika rientää ja näin ollen myös minun täytyy taas rientää. Jatkan kertomustani myöhemmin. 

Vielä on kesä, vaikkei ulkona siltä tunnu. Muistetaan silti hymyillä.

Puss puss. 

XoXo Christa